Ukko nousi heti ylös ja meni pirttiin ja toi nyt kymmenkunnan vankkaa tammikeppiä, jotka pani pihapöydälle, istahti sitten itse ja pyysi uuttakin vierasta istumaan. "Valitkaa näistä", hän sano ystävällisesti, "tällaisia tammenoksa-keppejä minä olen tehnyt jo kaksikymmentä vuotta. Kävelyretkilläni otan ne metsästä, sitten taivutan kädensijan kuumassa vedessä ja silittelen, ja annan niitä huvikseni kaikille, jotka vain tahtovat. Olen jo antanut niitä yli tuhannen kappaletta; monta on käynyt luonani aivan ventovierasta ja on saanut keppinsä. Niin minulle tulee monasti seuraa ja minä saan kuulla pitäjältä uutisia, ja teenpä siinä sivussa vielä hyvän työnkin: sillä ne ovat vahvoja ja käteen käypiä keppejä."

Tyttö oli istahtanut ja heittänyt polvet päälletysten ja katseli nyt selkä kumarassa, leukaansa käteen nojaten Klaus Baasin kepin valintaa. Ja sanoi kuin sivumennen: "Pääasia onkin se, että teette siten hyvän työn. Ah, te olette toimittanut jo tuhannen hyvää työtä! Vaikka olisitte tehnyt syntiä, niin olette näin kuitannut niistä hyvän joukon. Mutta jos olette suuria syntejä tehnyt, niin ei siinä tämä keppien jakelu vielä riitä."

Ukko nauroi ja katsoi häntä syrjästä ivallisesti, sillaikaa kun tyttö katseli keppeihin, ja sanoi: "No, te ette vaan saa rauhaa minun synneiltäni! Olisipa hauska tietää, montako syntiä teillä itsellänne on valmiina? Ette tekään mikään enkeli ole!"

Doris Rotermund keinutteli jalkateräänsä ja sanoi aivan luonnollisesti ja iloisesti: "Minä olen jo kahdenkolmatta enkä ole vielä tehnyt kuin viisi kertaa syntiä… ja aina samaa syntiä."

Ukko naurahti taas iloisesti ja suopeasti ja sanoi: "Mitähän syntiä se lienee, koska te sitä ajatellessanne olette niin tyytyväinen, suorastaan onnellinen!"

Tyttö vastasi ärsyttävästi: "Minun mielestäni ne eivät syntejä ole; mutta ihmiset sanovat synneiksi. Kymmenen käskyn joukossa niitä ei ylimalkaan ole."

"Ahah!" naurahti ukko. "Mutta kuuluvat kai liitteenä johonkin noista kymmenestä! Saanko arvuutella mihin?"

Tyttö punastui ja sanoi: "Älkää nyt toki luulko, että minä kuulutan syntejäni markkinoilla, kuin muut ihmiset." Kun hän sitten vaikeni ja tunsi yhä tulisemman punan poskilleen nousevan, niin hän kepsahti ylös ja sanoi Klaus Baasille: "Joko löysitte?" Ja antoi ukolle kättä, ja oikoi pukuaan ja lähti menemään.

Vanhus nauroi ja katseli tytön jälestä ihmeellisen nuorekkaasti, ja virkkoi Klaus Baasille, joka kädestä pitäen kiitteli kepistä: "On tavallista että tuollaiset terveveriset olennot kuin tuo, ovat hiukan huikentelevia. Mutta hänpä onkin samalla älykäs ja pystyvä ihminen ja hän tietää, mitä tekee."

Kun Klaus Baas ja tyttö ehtivät niin etäälle, ettei vanhus heitä kuullut, kysyi Klaus Baas, mitä kujetta se oli ollut: mitä syntiä tuo ukko oli tehnyt? Doris Rotermund katsahti hämillään kauniin silmin Klaus Baasiin ja vastasi: "Oh, hän on aina ollut kova naismies; on pitänyt luonaan vuorotellen kolmea kaunista naista ja lemmiskellyt heidän kanssaan, — viimeisen vielä tunsinkin — eikä ole ollut naimisissa yhdenkään kanssa."