Klaus Baas mietti hetkisen ja sanoi: "Eiköhän pankit tyytyisi, jos tarjoisin takeeksi omaisuuteni ja työni, te ja herra Trimborn suosittaisitte?"

Herra Thauler sanoi heti: "Olen aivan varma, että ne eivät tyydy. Pankit antavat liikkeen mennä kumoon, ellei lunasteta ensistäänkin noita sataaneljääkymmentä tuhatta. Ja sitten on vielä monia muita vaikeuksia."

Klaus Baas mietti, koettaisikohan kuitenkin pankkeja taivuttaa. Mutta sitten hän ajatteli, että omalle ja liikkeen asialle olisi edullisempaa, jos hän voisi suorittaa nämä ensimäiset sitoumukset. Siitä Arthur Eschen antaisi hänelle kelpo tunnustuksen! Ja hän lausui kohta rohkeasti: "Jos saan hankituksi 120,000 markkaa, niin ottaisitteko huoleksenne 20,000?"

Herra Wilhelm Thauler katseli epäröiden väkijoukkoa. "Liika vaatimus, herra Baas… kuka tietää, millaiset ajat vielä tulee…"

Mutta Klaus Baas lausui varovasti, kuin arkaan venetsialaiseen lasimaljakkoon tarttuen: "Teettehän tietysti sen isävainajan, entisen ystävän puolesta! Minä pojan puolesta, joka oli ystäväni."

Liikemies katsoi häntä kylmästi ja sutkahutti: "Te teette sen itsenne puolesta. Ja niin paljon teillä ei toistaiseksi ole koossa. Mistä otatte nuo 120,000? Osakas on sairaana, ja te olette äsken tullut, mikäli tiedän, maaseudulta. Teillä ei ole suhteita. En minäkään teitä paljoa tunne." Ja sitten hän virkkoi, melkeinpä jo yli olan: "Onko teillä vielä mitä muuta minulta?"

Klaus Baas vastasi: "Uskon, että rouva Eschen luottaa minuun suosituksitta: hän tietää poika vainajansa kirjeistä hänen pitäneen minua arvossa. Ja tiedättehän: Karl Eschen oli nuoruudestaan huolimatta hyvä liikemies. Mutta pankeissa minun täytyy saada vedota teihin. Voinko tulla huomenna kello kaksitoista keskustelemaan kanssanne?"

Samassa meni ohi erään pankin johtaja, — sen pankin oli herra Thauler äsken sanonut olevan firma H.C. Eschenin velkojia; ja herra Thauler vastasi nyt: "Kas tuossa! Koettakaa nyt itse onneanne!"

Pankinjohtaja pysähtyi ja silmäili Klaus Baasia, joka alkoi puhua, eikö ollut mahdollista saada lykkäystä. Mutta herra ei kuunnellut häntä edes loppuun. "Firma H.C. Eschenin pyyntöön ei tässä kohdin taivuta", hän keskeytti kylmästi. "Ei ole mitään aihetta siihen. Näyttäköön itse, mihin pystyy."

Klaus Baas nyökkäsi päätänsä ja vetäysi pois ja kääntyi jälleen herra Thaulerin puoleen: "Voin siis huomenna kello kaksitoista tulla luoksenne?"