Äiti pujahti puotiin ja toi pojan tavarat punaruutuisessa nyytissä, antoi ne sekä kourallisen hopearahoja ja pari paperia Klaus Baasille ja sanoi, poikiin silmäänsä luomatta: "Ja sano vaan onnea matkalle!" Ja äiti palasi totisena puotiin.
Pojat menivät Baumwalliin ja sieltä joen poikki Reiherstiegiin,[25] jossa Kalli Daulla oli tuttu: erään kolmimasto-parkin toinen perämies. Lastinkantajain viimeinen joukkokunta lähti jo laivalta ja kaksi pientä hinaajaa pyrki paikalleen ruvetakseen vetämään. Mutta Kalli Dau tunkeusi kuitenkin portaitten luo, levitteli papereitaan kapteenille ja pyysi:
"Olkaa hyvä ja ottakaa nyt minut mukaan, minä kiipeän kuin kissa ja osaan keittää kahvia ja osaan…" Varakapteeni oli vielä portaalla tuketen tien kokonaan, sillä hän oli vanttera mies, ja puheli kapteenin kanssa. Kapteeni katseli korkeudestaan pikku pyrkijää ja sanoi: "Meillä on jo kaksi poikaa. Ja sinä olet niin hintelö."
Kalli Dau seisoi vielä vähän aikaa siinä ja katseli vaieten kapteenia tummilla silmillään.
"No, mitä hänellä on vielä asiaa?" sanoi varakapteeni ja lykkäsi hänet käsipuolesta pois portaalta. "Menehän tuonne norjalaiselle parkille, nulikka… ehkä sinne ottavat."
Pojat pyörähtivät porraslaudalta pois ja juoksivat norjalaiselle parkille.
Se oli aivan laiturissa kiinni ja vaikka oli purkanut väripokka-lastiansa,[26] oli sitä vielä laivassa niin paljon, että parkki lepäsi hyvin syvässä. Kapteeni ja perämies olivat molemmat vanhanpuoleisia partajehuja, he tupakoivat ja pakisivat penkillä peräkajuutan vieressä. Levollisesti he katselivat ylös Kalli Dauhun, kun poika läheltä möljän laidalta kertoi heille alasaksallaan elämäntarinansa. Kalli Dau pisti nyytin viereensä kivetykselle ja näytteli heille mustelmia käsivarsissaan. Ja kun arveli, etteivät ne häntä ymmärrä, avitti liikkeillä ja engelskalla.
Muukalaiset ravistivat päätänsä ja katselivat toisiinsa ja sanoivat epäillen: "Mokoma vekara." Ja kovistivat häneltä ja Klaus Baasilta, oliko asia todella niinkuin poika kertoi, ja ottivat paperitkin katsellakseen. Sillaikaa kun kapteeni luki papereita, katsoi Kalli Dau rukoilevasti perämiestä ja luetteli ansioitaan: "Minä osaan keittää kahvia… osaan tehdä limppiä… osaan tehdä paalstikin[27]… kiipeän mastoon…"
Kapteeni katsahti häneen vielä kerran ja lausui sitten kauniilla laulavalla norjankielellä: "Naa, denn skal du med… Vi gaa till Kanada…"[28]
Kalli Dau ei vastannut mitään. Hän nyykäytti vain Klaus Baasille päätänsä, meni yhdellä loikkauksella laivaan ja katosi kannen alle.