Klaus odotteli kummissaan, mutta kun Kalli Dauta ei kuulunut, lähti hiljaisen surumielisenä höyryllä joen poikki Baumwalliin.
Kun hän siinä pitkin rantakaidetta käveli, niin yhtäkkiä hän näki Jonni Daun. Hänen kenkänsä olivat läntässä, nuttu riekaleinen, kädet taskussa — hän värisi ja tärisi ja yski ja katseli unisena kadun toiselle puolelle. Kun hän huomasi Klaus Baasin, niin hän sanoi: "No, joko lähetit velimiehen merille? Siellä se vielä lämpimänsä saa! Merille… se ei ole leikkiä."
Klaus Baas tähysteli Steinwärderiin päin ja sanoi: "Se on tuolla
Reiherstiegillä, norjalaisessa parkissa… Etkö mene katsomaan?"
Jonni Dau ällisteli Klaus Baasia ja vastasi: "Mitäpä hänessä katsomista?"
Klaus Baas ei virkkanut mitään ja aikoi jatkaa matkaansa. Mutta rohkaisi kuitenkin luontoansa ja kysyi: "Aikoisin hankkia työtä… pitäisi päästä heti ansioihin. Etpä taida tietää mitään?…"
"Toikkaatko lasin kuminaa?" kysyi hän.
Klaus Baas pudisti päätänsä ja lähti menemään.
Jonni Dau nojasi laiskasti toiselle jalalle ja sanoi: "Pitää tehdä niinkuin minä: väliin työtä, että saa juoda. Ja jos ei saa työtä elääksensä, niin rupee kattilanpaikkaajaksi tai rantajätkäksi. Siihen hommaan aina pääsee."
Klaus Baas katseli maahan; hän tiesi hyvin, miten onneton oli sellaisten poloisten elämä. Hän kääntyi huoaten pois ja lähti kotiin.
Saadakseen vähänkin suojaa sateelta hän kulki kadun talopuolta. Ja tuli sillä tavoin kiertäen Mattentwieteen,[29] isolle purettavalle rakennukselle, joka oli erään fleetin äyräällä. Kuin hänen ikäisensä ainakin hän pysähtyi ja jäi uteliaasti katselemaan sataman vilinää. Hän pistäysi vähäksi aikaa rakennukseen ja näki kanavan puolella puoleksi puretun katoksen, joka suojasi sateelta. Ja aivot ankarasti työskennellen hän katseli tihkusateesen laivojen vilinään, katseli laivaveistämöitä ja paalunippuja ja ponttooneja ja jaaloja ja niiden välissä läikehtivää vettä, pieniä ristiin rastiin kiitäviä satamahöyryjä, proomuja, lotjia ja kuutteja. Suuri merihöyrylaiva puski puikkelehti vain kääpiöiden välitse suoraan kaupunkia kohti ja vaati uhkaavasti mörähdellen tietä. Klaus Baasin mieli oli alakuloinenpa surullinen sää sitä yhä raskautti. Mistä hän nyt saisi työtä ja rahaa?