Kun päivä valkeni, oli kuutin hieno muurihiekkalasti kiinnitetty poijuun purettavan rakennuksen kellariaukon kohdalle. Ukko veti taskusta nahkaisen rahamassinsa, antoi Klaus Baasille kymmenen kaunista groschenia ja sanoi lyhyesti: "Osaathan pitää suusi kiinni?" Ja kun Klaus Baas nyökkäsi innoissaan ja totisesti päätänsä, jatkoi ukko: "Tule taas tänä iltana kello seitsemän."
Klaus kiipesi ylös ja juoksi Herrengrabenin[31] poikki ja ristiin rastiin kiertelevien katusolien kautta kotiin.
Antje Baas seisoi jo lieden ääressä, ei virkkanut mitään; Klaus kertoi, missä hän yöllä oli ollut ja kehui olleen niin hauskaa ja kiitti ukkoa kelpo mieheksi. Ja hän kaivoi rakkoisella, nilvityllä kädellään taskusta markan ja pisti sen lieden reunaraudalle. Antje Baas ei ollut sitä näkevinäänkään.
Kun Klaus sitten istui akkunan ääressä ja joi kahvia, sanoi äiti lyhyesti: "Minun täytyy nyt alussa käydä töissä kaupungilla; sitten sinä pääset puotipojaksi."
Klaus oli hyvillään. "Sillä ei ole kiirettä", hän sanoi. "Ensin aion koota vähän rahaa, niin että saan vaatteet ja muuta tarpeellista. Sitten alan. Menen taas tänä iltana sen lotjakarhun luo. Se on niin hauskaa."
Sitten hän kävi joka päivä ukon töissä. Ja kun hän työstä päästyä lähti kotiin, ilmoitti ukko aina, milloin hänen oli vasta tultava. Joskus makasi ukko Klaus Baasin tullessa kajutassa. Ja jos hän ei siellä ollut, haki Klaus Baas häntä pienestä kapakasta Westminster Hotellin vierestä.
Kun hän kerran sieltä haki ukkoa eikä löytänyt ja aikoi kysyä, oliko häntä näkynyt, niin hän huomasi, ettei tiennytkään ystävänsä nimeä, ja sanoi vain: "Sellainen lyhyt, vanttera, harteva ukko, ei puhu milloinkaan mitään."
Jotkut kapakkavieraat iskivät hänelle silmää ja sanoivat: "Kuules, sanopas, — me ei tunneta teitä oikein — kuletatteko te molemmat roskaa laivareitille?"
Klaus muisti tuon: Osaatkos pitää suusi kiinni? Ja hän ällisteli kysyjiä eikä vastannut.
Silloin miehet purskahtivat nauruun ja sanoivat: "Menehän plihtiin makaamaan. Kyllä sanotaan Petter Söötille, että kävit häntä hakemassa."