Ja kun Klaus Baas sitten oli sanonut viimeisen "ylimalkansa", sanoi vastaväittäjä kuivalla, epäröivällä äänellä, joka eroittui selvästi äskeisistä kuumista, suurista sanoista, että nuori vieras oli tosin esittänyt jaloja mielipiteitä ja ikänsä mukaisesti; mutta: jokaista eri ilmiötä ja sen suhdetta toisiin ilmiöihin oli punnittava huolellisesti yksikseen, eikä "ylimalkaan" niinkuin pässin päitä. Voitiin näet lopultakin kansoja hallitessa ottaa johteeksi ainoastaan kaikkein luontaisten katsantokantain ja pyrkimysten keskimitta, eikä hallituksilta voitu vaatia enempää kuin sitä, että ne viisaasti ja vakavasti koettivat johtaa ja jalostaa noita luonnollisia taipumuksia ja pyyteitä. Kansa ei ole suinkaan mikään yksityinen nopeasti liikkuva ratsumies; ei myöskään se ole mikään villi eteenpäin vierivä lauma; vaan se on verrattavissa raskaasti varustettuun sotajoukkoon, jonka puolustus, tienraivaus, muonitus ja levähdyspaikat vaativat mitä huolellisimpia laskelmia.
Niin puhui viisas mies vielä hyvän aikaa hiukan narisevalla äänellä.
Klaus tunsi näiden epäröiväin, punnitsevain sanain ensi soinnusta kurottaneensa häpeäkseen liian korkealle, ja mikä pahempi, oli tehnyt sen miehen edessä, joka ajatuksilta ja kokemuksilta oli häntä paljon etevämpi; ja kaikkein pahinta: tämä vastustaja ei hänen mahtavia sanojansa pilkannut, vaan vastusti häntä yksinkertaisesti ja arvokkaan ystävällisesti. Klaus Baas oli vielä harkitsevasti ja totisena kuuntelevinaan vastustajansa väitelmiä ikäänkuin valmistaen kelpo vastausta, mutta sisällisesti hän jo oli hyvin hiljainen ja ajatteli häpeissään: joka kuuseen kurottaa, se katajaan kapsahtaa! Kas näin räpistelet nyt siipiäsi maan kamaralla! Naurettava olet! Kun toinen sitten lopetti, niin Klaus hymyili häpeissään ja sanoi, että hän oli vielä niin nuorikin ja silmäili kai asioita pintapuolisemmin kuin piti.
Sitten noustiin pöydästä ja Klaus käytti tilaisuutta hyväkseen ja meni nurkkahyllyn luo selaillakseen erästä kirjaa ja hän tunsi yhä tappionsa kitkerän maun ja olisi halunnut olla niin pitkällä kuin pippuri kasvaa. Hän väistyi yhä enemmän oven suuhun ja jo pääsi kuistiin ja pujahti ulos. Nyt hän seisoi puutarhassa suurten lehmusten alla ja tuijotteli ihanaan syksyiseen iltaan ja ajatteli katkeraa tappiotaan sekä olisiko mahdollista enää korvata vahinkoa.
Silloin tuli Suse hiljaisin askelin ulos kuistin ovesta ja tarttui takaapäin hänen käsivarsiinsa ja seisten melkein hänen takanansa hän nojasi povensa häneen ja sanoi ystävällisesti ja sisarellisesti: "Kuules, esitänpä sinulle erään oikein hauskan tepposen! Tänään on Boosdorfissa markkinat ja siellä tanssitaan ja pidetään oikein hauskaa. Olin siellä kevätmarkkinoilla entisen heilin, sen ylioppilaan, kanssa: se oli ihanaa. Ja syysmarkkinat ovat vielä hauskemmat. Tuolla meidän naapurilla on kaksi kaunista mammanlasta, ne menevät sinne. Poika on sinun ikäisesi, aika hulivili, vaikka änkyttää vähin. Tyttö on kuuden-, seitsemäntoista tienoissa, kelpaa niin ollen sinulle. Se on hyvä, mutta omituinen tyttö; mutta koetapas itse!"
Klaus Baas kääntyi puhujan puoleen ja sanoi vilkastuen: "Mutta mitenkäs minä pääsen niiden tutuksi?"
Suse hymyili kujeilevasti ja vastasi: "Ne näkivät sinut jo kun tulit. Ja kun sinä olit täällä puutarhassa, niin — Jes siksi me häntä sanotaan — hiipi keittiömme akkunaan ja sanoi, että piti käskeä sinua tulemaan tänä iltana heidän kanssaan markkinoille, koska sinä muka näytit niin kelpo pojalta… Juoksen nyt hakemassa vain hattusi ja palttoosi!"
Ja Suse juoksi sisään ja toi Klaus Baasin vaatteet ja he menivät naapuriin.
Kärryliiterin edessä, jonka ovet olivat selällään, he näkivät jo hevoset ja vaunut ja he menivät suoraan niiden luo. Naapurin nuori herra ja neiti toivat paraikaa vaunuihin päällystakkeja ja peittoja myöhäisen kotimatkan varalta. Poika oli pitkä ja luiseva, hänen kasvonsa olivat lujapiirteiset, mutta vielä hiukan kulmikkaat; kuitenkin huomasi, että hänestä oli kehittyvä kerran komea ja hieno mies. Sisko oli vaaleaverinen niinkuin velikin, vaikka hiukan tummempi; hänen kasvonsa olivat yhtä hienot ja jalot kuin veljen, mutta pehmoiset ja upeat, jota vastoin veljen olivat kulmikkaat ja kovasärmäiset. Kovin hento hän vielä tosin oli; hänen silmänsä olivat totiset ja aran virkut kuin millä peukalo-linnulla. Harvoin tapaa nuorukaisia, joissa huomaa niin selvästi kuin näissä sisaruksissa vastaisen moitteettoman miehen ja naisen ominaisuudet. He tulivat Klaus Baasin luo ja antoivat kättä ja sanoivat hyvin luonnollisesti, että sehän oli hauskaa, että herra Baas lähtee mukaan; heistä oli mainiota saada seuraa, varsinkin kotimatkalle.
"Sanokaa heti vaan sinuksi", tokaisi Suse. "Mitä tuo joutava teitittely toimittaa."