"Niin, lapseni, sitähän hän aikookin. Hän palkkaa itselleen kotipuutarhurin, ja aikoo itse, pitkä piippu suussaan ja yllään väljä yönuttu…"
Silloin hypähti Ingeborg ylös, ja silmänsä leimuivat: "Se ei ole mahdollista. Se on halveksittavaa!"
Sairas yski: "Jääkää luoksemme!" sanoi hän. "Niin monen ihmisen onni riippuu teistä."
Heim seisoi kookkaana ja suorana Ingeborgin rinnalla: "Jos Frans
Strandiger pääsee isännöimään täällä, hävittää hän koko puutarhan."
Silloin kääntyi Andrees pois ja lähti ulos.
Niinpä kolkutettiin kolme kerma Andrees Strandigerin sydämelle, ja kolme kertaa pysähti hän ja kuunteli. Mutta vielä kietoutui sydämensä kaksin verroin pauloihin.
* * * * *
Kun Andrees palasi kotiin, näyttivät kaikki jo menneen levolle. Oli ihan hiljaisia koko tuossa avarassa vanhassa talossa. Hän aukaisi, ei suinkaan sattumalta, vaan veti häntä uhka ja salainen toivo, seurusteluhuoneen oven. Siellä lepäsi Lena Strandiger nojatuolilla, joka oli oikealla pöydästä ikkunan ääressä, muuten ei ollut ketään ihmistä huoneessa…
Hän seisoi hänen edessään, ja he katsoivat toisiinsa. Lena ei liikahtanutkaan.
"Mitä minua katsot? Tiedäthän, että pidän sinusta."