"Heim!"
Hänelle selveni kohta asiain tila. Silmissään välähti ilo ja riemu. Siinä seisoi vieressä ruskea kivivati, jossa Telsche Spiekerin oli tapana tehdä taikinan. Siihen pisti hän kuumaa lientä. Nyt vielä seitsemän puulusikkaa.
"Teidän pitää puhaltaa!"
Heim istui penkille, jolla tavallisesti oli vesisaavi, asetti vadin puutuolille edessään ja piti haolla kahdesta pienimmästä. Nyt syntyi lyhyt, tulinen ja äänetön taistelu.
* * * * *
Telsche Spieker, joka tuli välikön läpi, kuuli hiljaista matalaa ääntä. Sitte kun hän tuli lähemmä, oli kuin koko kyökki olisi pidättänyt hengitystään. Heim tuijotti tyhjään vatiin ja purasi huuliinsa. Silloin astui Telsche Spieker sisään.
Mutta Fritz pelasti asemasta kaiken kiusallisen. Hän ei vähintäkään peljännyt Telscheä. Hän sanoi: "Kuules, koetappas kurkistaa, vieläkö putissa on mitään?"
"Niinkö!" sanoi Telsche osoittaen sormellaan ja painavasti: "Nyt saat tuumia itse, mistä saat päivällistä. Minä en keitä sinulle. Tulitteko ravituiksi?"
"Emme!" sanoi Fritz.
"Sitte saatte vielä jokainen palasen leipää. Siihen kuluu taaskin kokonainen puolikas. Bertha, mene sinä kotiin ja sytytä tuli! Ja lakase tupa! Tulen tänä iltana vielä katsomaan teitä…"