* * * * *
Telsche Spieker oli syönyt palasen leipää ja puuhaili huonetta puhdistamassa. Siinä ohessa toraili hän lapsia, jotka olivat tuoneet niin paljon lunta sisään. Heim Heiderieter käyskeli edestakaisin navetan ja salin väliä, koetti olla näyttämättä nälkäänsä, ja kurkisti tuontuostakin kyökinovesta sisään, hävisi taas kohta, kun kuuli toraa sieltä sisältä.
Kun hän taaskin seisoi kirjoituspöytänsä edessä, tuli Anna Haller, naapurin ainoa viisitoistavuotias tytär, juosten pihalle. Hän tunsi hänen askelensa kohta, vaikka hänellä olikin tollukkaat. Se harmitti häntä; "Miksi on tytönhujakolla tollukkaat?"
Kyökinovelta kuului hänen ystävällinen lapsenäänensä: "Olemme saaneet pestyksi jo, juuri saimme valmiiksi. Joko olette syöneet?"
"Olemme."
"Niin vai!" murahti itsekseen Heim.
"Aiomme juuri ruveta syömään", sanoi Anna, "meillä on viherjääkaalia."
Sitä nyt vielä! Se oli Heimin lempiruokaa.
"Tulin kysymään, voisimmeko saada lainata reen ja hevosen. Pojat tulevat tänään iltapäivällä."
"Kysy häneltä itseltään. Hän on salissa."