Heim tempaisi oven auki: "Sinun pitää sanoa, 'herra' on salissa."
"Oh!" sanoi Telsche Spieker. "Herra? Vai herrako? No, minkä herra sitte? Minunko? Vai tämän talonko? Paljoko on siitä hänen omaansa? Tai edes itsensäkö? Eipäs! Ei itsensäkään herra! Sillä hän on istunut kahteentoista asti ravintolassa. Oh… Hän vaatii, että häntä kutsutaan herraksi! Herra Heiderieter!"
Heim siveli kädellään hiuksiaan: "Mitä sinä tahdoit?"
"Pyysin rekeä lainaksi."
"Minä itse käyn noutamassa pojat!"
"Ei, minä noudan heidät."
"Sitte voit ajaa minun kanssani."
"Ei! Sinä minun!"
"Nyt en ole edes rekeni herra. Tulen kohta teille."
"Meidän pitää ensin syödä!" sanoi Anna.