"Olisithan voinut tulla vaikka meille tai mennä pappilaan,"
"Luuletko sinä, että minä aina viitsin olla järkevä."
"Etkös? Oh! Vai etkös?"
"Olisittehan voineet kutsua minut."
"Eihän johdu mieleemmekään!… Tiedäthän, että aina olet tervetullut."
"No jättäkää silleen sitte!"
Kyökissä, kun Heim oli mennyt sisähuoneeseen, sanoi tyttö kiireeninnokkaasti: "Kuule, äiti, Heim meni sisään. Hän sanoo, että hän on syönyt jo, mutta Telsche vilkutteli niin omituisesti silmiään. Älä tarjoa hänelle mitään!"
Ja siten tapahtuikin. Ei tarjottukaan ja hän istui siinä, jäykkänä ja ikävänä. Kaali tuoksui hyvälle, ja sitä jäi paljon.
Silloin kantoi Anna loput kyökkiin: "Pojat ovat nälissään", sanoi hän. "Pistän kaalin lämpiämään heidän varalleen. Oi, kuinka hauskaa, että pojat tulevat!"
Sitten kuuli, kuinka tyttö kyökissä rämisteli lautasia ja lauleli hiljaa yksikseen. Sitte rupesi ukko, joka oli sytyttänyt piippunsa, puhumaan viidennen käskyn käsittelystä opetuksessa ja laski kaiken painon lauseelle, 'että häntä autamme ja kolhoomme.' "Sillä eiväthän ne toki ketään surmaamaan rupea!"