Heim istahti tapansa mukaan ikkunapenkille ja katseli tyttöä vaieten.
"Tahdotko hiukan kaalia?"
"Oh, kyllä. Jos sinulla on, ja jos vaan suot minulle?"
Tyttö antoi hänelle hiukan kaalia pienellä lautasella, ja samalla kahvelin.
Heim ei liikahtanutkaan, piti kahvelia ylhäällä ja siristeli silmiään.
"Pelkään, että käyn lyhytnäköiseksi."
"Kuinka niin?"
"En voi löytää tästä kaalia. Sanoisitko minulle, missä kulmassa tätä lautasta se on?"
"Tunnusta ensin!" sanoi tyttö.
"Herneliemen ovat Wittit kulettaneet meidän pihan piiristä pois. Anna minulle enemmän kaalia, tai särjen kaikki lautaset palasiksi."