"Mutta Maria Landt!" sanoi tyttö.
"Niin, hän on poikkeus!"
"Kun tulee mieleeni hän, niin kääntyisin takaisin ja menisin kirkkoon."
Tyttö pysähti. "Mutta siksipä ei huolikkaan hän hänestä miehekseen.
Hän… hän ei, suoraan sanoen, ole kylliksi puhdas ja hieno Marialle."
"Sinä olet tarpeeksi hieno minulle."
"Niin. Me sovimme yhteen. Niin! Mutta hiljaa nyt! Älä puhu noin! Kohta on jouluaatto."
"Mitä meillä on sen kanssa tekemistä?"
"Ell'ei meillä olisikkaan mitään sen kanssa, niin on sillä ainakin meidän kanssamme. Ell'emme me rakasta Herraa, niin rakastaa hän ainakin meitä. Siksi tahdonkin rukoilla tänä yönä."
"Ikäänkuin siitäkin jotain apua lähtisi…"
"Teen sen vaan hänelle kunniaksi, en itseni tähden. Onhan hän sentään tahtonut auttaa meitä."
"Noojaa… ottakoon tuosta nyt selvän!"