"Eva! Tulkaa sisään! Herra Heiderieter on täällä!"
Kohta ilmestyi oveen, kädessä kilkahteleva teetarjotin, kookas, voimakasrakenteinen ruskeanverevä tyttö, jolla oli voimakaspiirteinen pyöreä pää kauniine tummine hiuksineen, hän oli ehkä hiukan yli kahdenkymmenen vuoden vanha. Hänellä oli yllään ruskea samettimekko, jossa oli matala kaulus ja kapea valkea kaularöyhelö, ja musta hame. Heim muistaa sen vielä tänäpäivänäkin.
"Näetkös, Heim?" Tietysti Heim näki. "Tämä on Eva 'Walt. Hän suostuu rupeamaan emännöitsijäksesi."
Teetarjotin oli laskettu pöydälle ja Eva Walt, joka vältti tulemasta kasvoineen ikkunan valoon, kumarsi, silmät maahan luotuina lyhyesti herra Heiderieteriä kohden. Tämä oli mykkä.
"Toisitteko hiukan leivoksia. Eva? Haluaisin nähdä, maistuvatko ne hänelle. On hyvä merkki, jos herrat eivät halveksi leivoksia. Epäsäännölliset miehet eivät välitä leivoksista."
Heim rupesi tointumaan hiukan: "Mutta, täti…"
Silloin oli tyttö jo takaisin taas ja tarjosi hänelle leivoslautasta. Heim otti ja sanoi verkkaan: "En vaan osaa kuvitella, että te tuolla yksinkertaisessa talossani ja yksinäisyydessä siellä… ja sitte se runsas työ…"
"Ja miks'ei sitte? Siksikö että hän näyttää siistiltäkö?"
"Mistä olette kotoisin, neiti Walt?"
"Läheltä Marburgia, herra." Äänensä oli syvä ja viehkeän täyteläinen.