"Täytä oma tahtosi!" sanoi Ingeborg kovaan.
"Minun oma tahtoni heittelee minua sinne ja tänne."
"Sinun pitää ottaa Jumalan tahto ja oma tahtosi, ja ota sitten uljuuden vasara käteesi ja luo niistä yksi tahto. Silloin seisoo siinä loisella puolen Jumalan kuva, toisella puolen omaa kirjoitustasi. Silloin on sinulla arvosi."
Silloin pysähti Andrees ja jäi tuijottamaan häneen: "Mistä olet keksinyt tuon, olet vielä niin nuori?"
"Olen vaan ajatellut meitä kaikkia, miksi olemme joutuneet näin onnettomiksi. Marialta puuttuu omaa tahtoa, sinulta Jumalan tahto."
"Voit puhua terveeksi ihmisen. Minun pitää puhua enemmänkin kanssasi vielä. Kun vaan tietäisin, oletko ystävä minulle…"
"Mutta kysyhän sitte, Andrees! Avaa silmäsi!" Hän löi molemmat kätensä kasvoilleen peittääkseen liekkejä, jotka tulvahtivat silmiinsä ja kasvoilleen.
Silloin lähtivät he viistoon alas vallin rinnettä.
Ja vallin juurella, kanavan partaalla seisoi Maria Eva Waltin rinnalla, joka oli noutamassa vettä. Ja Maria katsahti sattumalta ylös ja näki sisarensa kasvoihin. Sitte lähti hän Eva Waltin kanssa Eschenwinkeliä kohden.
Myrsky ulvoi vinkuen ja viuhuen rantavallin yllä, lensi sieltä kohisten kanavan ylitse ja iski kankaan reunaan.