Schütt lyö nyrkillään pöytään ja rupeaa meluamaan: "Pitääks' mun, pitääks' mun mennä kaupunkiin…"
Silloin sysää Pellwormer pöytää vastaan; silmäkulmansa häviävät otsatukan alle ja hän laulaa: "Minne ja minne tuletkaan, käyt sinä aina juomahan!" ja pitää kättään viinapullolla, eikä änkytä kertaakaan.
"Tuossa olet kerrankin oikeassa!" sanoi Thiel eukko ja nyökäytti päätään vanhalle huonetoverilleen, otti monilla menoilla rillit pois nenällään ja työnsi vinoon menneen myssynsä oikeaan asemaansa: "Minun pitää sanoa, että olen ihan tyytyväinen täällä. Mutta se pitää minun myöskin sanoa: tyttöjeni lapset — niitä on kaikkiaan neljätoista nyt senmukaan kuin minä tiedän — haluaisin mielelläni saada nähdä."
"Mutta meillä", sanoi Dwenger, "meillä on tupa täynnä lapsia."
"Kaikki on totta, mitä kirjeissä seisoo", kirkui Schütt.
"Niin!" sanoi eukko. "Jos Therese olisi kirjoittanut tuon, niin olisi hän kyllä saattanut hiukan liioitella. Mutta se, mitä Dora kirjoittaa, on totta. He ovat tänä vuonna teurastaneet kolme sikaa."
Syntyi silmänräpäyksen hiljaisuus. He näkivät kaikki edessään kauniita, pyyleitä sikoja, jotka riippuivat telineillä ja kaikki istuivat he painavasti katettujen pöytien ääressä. Dwengerin vaimo sanoi hiljaa: "Kolmesataa naulaa."
Niin selvästi näki hän asiat.
"Ja maat siellä sitte! Sataneljakymmentä auranalaa."
"Paljonko se tekee?"