"Kuulesta, mies! Aatteles! kolmekymmentä tynnyrinalan maata!"
"Ja vaikka sitä olisi ainoastaan kaksi!"
"Kun on maata vaan!"
He katsahtivat toisiinsa.
"Niin, siinä juuri onnettomuus onkin, ett'ei meillä ole maan muruistakaan. Siksi ja sentähden ovat kaikki töiset muuttaneet, Ja siksi lähdemme mekin."
"Mistä tahansa, missä olemmekin, voidaan meitä karkoittaa. Menemmekö kankaalle, niin kuuluu se Heim Heiderieterille. Menemmekö metsään, niin kuuluu se talollisille. Asetummeko rantavallille, niin on se Strandigerien oma. Olemmeko omassa tuvassamme, niin on se säästöpankin."
"Niin, siten ovat asiat."
"Kirjoitan sedälleni, hänellä on farmi lähellä Klintonia. Klinton on kaupungin nimi, ja se on Iowassa."
"Niin… siis tuumasta toimeen! Dora ja Therese Thielelle kirjoitamme myöskin."
"Ja minä kirjoitan veljilleni, he lähettävät kohta rahaa."