"Anna!… Sinä?… Hiljaa. Anna!… Ei saa ajatella sitä… älä sinäkään… se sekoittaa päätä vaan pahemmin… ja sitten sulkeutuu kuin meri pään yläpuolella… ja tahtoisi auttaa ja… se on… liika Vaikeata. Mene nyt ja pane nukkumaan, äläkä uneksi taaskin niin kamalista asioista."
Silloin juoksi Anna ulos huoneesta.
Ja Maria jäi yöksi sairasvuoteen ääreen, samoin koko seuraavaksi päiväksi, piinakeskiviikoksi. Hän ei sallinut, että kukaan tuli hänen luokseen, vaan sanoi Ingeborgille, että sairas tarvitsi täydellistä lepoa.
Kun Ingeborg jälkeenpäin muisteli näitä suruisia päiviä, niin ei hän voinut muistaa huomanneensa hänessä mitään mielenhäiriön oireita ennenkuin tänä iltana, jolloin se ilmeni selvästi. Kuitenkaan ei Ingeborg, sen mukaan kuin tiedetään, ole puhunut siitä kenellekään muulle, kuin Frisiukselle ja Evalle. Mutta vanha rouva Strandiger on vielä monta vuotta myöhemminkin, hiljaisella heikolla äänellä, avoimet sokeat silmänsä suunnattuina suoraan eteensä, kädet ristissä, istuen vuoteellaan, kertonut että Maria nämä päivät oli ollut sulaa osanottoa ja auttavaa lempeyttä. Hän ei ollut puhunut melkein mitään, aamu- ja iltarukoukset oli hän sentään aina lukenut, mutta alakuloisella väliäpitämättömällä äänellä. "Ikäänkuin hän ei enää olisi ymmärtänyt Jumalan sanaa", sanoi sokea.
Tänä iltana, hämärissä, tuli Andrees sairashuoneeseen. Häntä ei voitu pidättää. Hän veti Marian sairaan vuoteen äärestä, joka oli nukahtanut, seurusteluhuoneeseen. Kumpikaan heistä ei huomannut, että Ingeborg istui kyyristyneenä ikkunan varjossa.
Tämä tuli kamalalla tavalla kiskaistuksi autuaista unistaan.
"Minä en salli", sanoi Andrees hillityllä hurjalla äänellä, "en salli, että sinä tulet hänen vaimokseen. Minä en salli sitä. Hänen pitää antaa sanasi takaisin sinulle."
"Hellitä minusta!.. Olen antanut sen hänelle, ja hän on maksanut sen selvässä rahassa."
"Todellinen helvetti on siitä syntyvä. Sinä hänen kanssaan! Mikä on saanutkaan sinut tuommoiseen mielettömyyteen?"
"Mikä saanut minut siilien? Sanon hänelle, että hän rakentaa uudet asunnot Eschenwinkeliläisille. Kuvastelisi aurinko ikkunoihin silloin ja ikkunat kanavan kalvoon, sekös olisi loistavaa. Olen lukeva hänelle kertomuksia laupiaasta samarialaisesta."