"Sittemmin kotona, Heim."
"Tule, mennään kotiin! Aurinko laskee."
Eva kävi kovin verkkaan hänen rinnallaan ja pidätti häntä käsivarresta.
"Ilma on niin puhdas ja ihana ja taivas niin sininen… Perunat taimivat hyvin nyt, meidän pitää jo ensi viikolla mullittaa ne. Kuule, paljoko luulet meidän voivan korjata hehtaarin alalta, jos tulee kohtalaisen hyvä vuosi?"
"Se on huokoista, hyvää maata: sataviisikymmentä tynnyriä ehkä."
"Ja tynnyri?"
"Sanokaamme nyt: kolme markkaa viisikymmentä pfennigiä."
"Tekee siis niin ja niin monta markkaa."
"Maamiehen, tyttöseni, pitää laskea kolmeen erään!"
"Vai… niinkö??"