"Ah. vai siten! 'Kiitän sinua, Jumala, ett'en ole kuin toiset!' Kunnollinen Hinnerk menee kuulemaan, kuinka epäkunnollisen Annan laita oikein on!"
"Ei, Heim! Tiedätkö… Tuo on tuhma juttu! Minun on surku häntä!"
Hän loi silmänsä pahalla omallatunnolla Evaan. Tämä katsoi häneen vakavasti: "Minä en tahdo puida nyrkkiä pöytään edessänne, Hinnerk Elsen: mutta pyydän teitä, ajatelkaa, oletteko te joskus mitään rikkonut. Jos niin on luita, niin laittakaa taas kaikki hyväksi, siinä määrässä kuin on mahdollistu."
"Niin… niin… tuossa kuulin nyt sentään taas järkevän sanan! Niin minäkin luulen: pitää saada kaikki järjestykseen taas."
"Hinnerk, se ilahuttaisi meitä suuresti!" sanoi Heim ja kietoi käsivartensa Evan vyötäisille. "Tyttönen on naapurimme lapsi! Unohda, poikaseni, mitä on tapahtunut."
"No, hyvää yötä siis! Olipa hyvä, että tulin teitä puhuttelemaan. Hyvää yötä vieläkin kerta!"
Hän heilautti hyvästiksi piipunvarttaan.
"Tahdotko tulta. Hinnerk?"
"Minulla on tultu kyllin!"
* * * * *