"Niin vai? Ja kaikki lapset?"
"Kuulehan. Telsche, nehän sinulla on nytkin!"
"Vai aiotko jättää lapset taaskin?"
"Miks'en?"
Heim nauroi hänelle päin silmiä. "Sitä et tee. Telsche, koska aina olet pitänyt Reimer Wittistä."
Eva otti asian samalta kannalta.
"Hän on yhä vielä komea ja uljas mies."
Mutia se ei auttanut.
"Nyt olen minä jo neljänkymmenen vanha", tuumi Telsche, "ja minunko pitäisi kiusautua tuommoisessa!"
"Noh… siispä pitää kaiken taas tulla kuin ennen viime joulua", sanoi Heim. "Lapset taaskin ryysyisissä puvuissa, ja Fritz voi taaskin lähteä taivaaseen ja päätyä meidän seimeemme, vaikka meillä on toiveita saada se itsekin täytetyksi."