"Annahan minun istua nyt toki ensin", pakisi tämä. "Ei ole mitään leikintekoa tuommoinen noin pitkä matka vanhalle vaimolle."
"Nahkatossuissa."
"Ne ovat ne suutari Ketelsin tekemät. Ja sanon sinulle, niitä ei olo vielä kertaakaan tarvinnut puol'anturoida senjälkeen."
"Mutta miksi palaatte takaisin, äiti Thiel?"
"Miksikä?… Arvelet kai, ett'en olisi löytänyt takaisin, sinä kun jaarittelit minulle, muistatko vielä, turvevasusta? Onko maa mikään turvevasu? Miksi jaarittelit vanhalle ihmiselle tuommoista?"
"Niin, äiti Thiel, mutta miksi tulette takaisin nyt?"
"Miksikä? Luuletko sinä, että aion lahjoittaa niille rahat, jotka tulevat minulle Henrikin tähden ja vanhuuden vakuutuksestani?"
"Eikö niitä ole lähetetty teille?"
"Onhan niitä lähetettykin! Mutta useasti e niitä tullut, ja kuu tuli. sanoivat tytöt aina, että juuri silloin välttämättä tarvitsivat rahaa."
"Mutta kuulkaas, äiti Thiel, eikö sentään ollut parempi siellä lastenne luona. Täällähän olette sentään ihan yksin ja turvatonna?"