"Voinhan lähimain kuvitella, mitä Telsche Spieker kirjoittaa."
"Vai niin? Sittehän ei minun tarvitse sitä kertoakaan. Hän kirjoittaa: säästöpankki lähettää sinulle vielä puoleksi vuodeksi rahaa. Nummitalo on jo savupiippua myöten velassa ja tämä savupiippu huojuu jo perustuksillaan."
Silloin purasi Heim huuleensa, mutta ei kääntänyt katsettaan laaksosta:
"Siispä pitää minun ryhtyä johonkin."
"Ruveta suorittamaan tutkintoja vai?"
"Siihen… niin, siihen en pysty… Mitähän sitte suorittaisin?"
"Sen pitäisi sinun itse parhaiten tietää! Mutta uskonpa kylläkin, ett'et pysty siihen. Ei ole yksikään Heiderieter koskaan suorittanut mitään tutkintoja, tai saanut mitään valmista aikaan… Neuvon sinua, kuule. Palaa kotiin ja rupea Nummitalon isännäksi."
"Enpäs ikinä! Kiitos siitä! Keksinhän aina jotain. Jossain maailman kolkassa! Matkustan ulkomaille."
"Maria Landt kirjoittaa myöskin sinulle."
"Hän laulaa kait samaa laulua?"
"Mutta toisessa sävellajissa. Olen jättänyt hänen kirjeensä pöydällesi.
Voit lukea sen perästäpäin."