"Tulen vaivaishoidon esimiehen luota. Kävin pyytämässä apua Witteille."
"Oletko taaskin valvonut?"
"Viime yön."
"Jätä sinä tuo vanhojen naisten tehtäväksi", sanoi hän nyrpeästi, "niissä ei ole mitään turmeltumisen varaa!"
"Sinä et käsitä, Andrees, että ihmisen sydän saattaa hehkua halusta auttaa."
Andrees puisti ylpeästi päätään. "En, sitä minä en käsitä. Minä en ymmärrä sinua."
"Minä tiedän sen. Andrees… Aiotko todellakin jättää meidät, ja Frans
Strandiger tulee isännäksemme?"
"Voinko minä jäädä tänne teidän kanssanne, tänne, jossa ei kukaan minua ymmärrä?"
"Sinä itse et ymmärrä itseäsi. Andrees! Itse et! Jos nyt lähdet pois… niin on tuleva aika, jolloin kaipaat ja ikävöitset tänne, jolloin olisit iloinen, kun saisit nähdä edessäsi kankaan ja Pohjanmeren ja saisit kuulla jonkunkin puhuvan alasaksaa. Sydämesi on hiutuva ikävästä, ja mielessäsi on tuntuva tyhjältä ja kylmältä, ja jos vaan on mahdollista, niin palaat tänne, joll'et muuta varten, niin ainoastaan saadaksesi edes kuolla täällä. Tunnen sinut lapsuudesta asti ja tiedän että sisimmällä sydämelläsi riiput kotiseudussa ja että koto ja kotiseutu siitä saakka, kun olet täällä taaskin, taistelevat saadakseen sielusi takaisin. Olen joka kirjeestäsi tuntenut, ett'et tuolla ulkona vieraassa elämässä ole löytänyt mitään tyydytystä, ja näin sinut eilen, kun tulit ulos alhaalta puutarhasta, ja aurinko paistoi, ja sinä jäit katsomaan kaunista vanhaa taloasi ja navettojasi ja kuulit eläinten mekastelevan ja katselit niin rauhattomana ja onnettomana kaikkea, mikä on sinun omaasi."
Hän katsahti ulos kankaalle ja kalpeat kasvonsa olivat liikutetut: "En se ole minä, joka sinua pyydän. Minä olen kokonaan vetäynyt itseeni, ja minä en toivo mitään ulkopuolellani. Mutta oma kotisi puhuu sinulle. Maa ja koko seutu syyttää sinua." Hän osoitti kädellään metsää kohden, joka seisoi liikkumattomana raskaassa ilmassa, ikäänkuin kuuntelisi se. "Tuolta ovat esi-isäsi tulleet, ja pitkän taistelun jälkeen, joka melkein kävi ihmisvoimien ylitse, ovat he ottaneet voiton mereltä. Voitetun alueelle ovat he rakentaneet Strandigerkartanon. Nyt hallitsee siellä viides tai kuudes sukupolvi, ja nyt aiot sinä jättää kaiken, vuokrata pois ja myydä kurjasta rahasta? Ja lapsesi ja jälkeläisesi ovat olevat kodittomat sinun tähtesi."