— Käytöksestänsä päättäen näyttää hän kohtelevan rehellisesti sekä ystävää että vihollista, — lausui vartija.
Neitsyt heitti muukalaiseen lyhyen silmäyksen: — Jos hän on sellainen, kun sinä sanot, saatamme olla iloissamme hänen tänne tulostansa. Tarjoa hänelle maitoputina, Frida!
Muukalainen joi ja kun hän kiitellen antoi putinan takasin Fridalle, sanoi hän: — Siunaus sinun laupiaalle kädellesi! Ensimäisen tervetuliaisen tässä maassa lausui minulle ystävällisesti tuo lämminsydäminen nuorukainen, olkoon tämä toinen nyt minulle enteenä, että minä hovikartanossakin tulen löytämään sen rauhan, jota minä niin hartaasti halajan.
Sillä välin oli vartija itseänsä varten ottanut kiinni yhden hevoisista, jotka juoksentelivat eri aitauksessa. Kun hän valmistiihe nousemaan selkään, astui rusoposkinen Frida hänen luoksensa: — Onni on sinulla ollut unissasi, Wolf, — pilkkasi hän; — sill'aikaa kun sinä lepäsit on vieras lintu tarttunut rajalle viritettyyn ansaan. Minkälainen oli unesi, vartija, orjantappuraisella vuoteella?
— Huuhkain ei sallinut minun nukkua, se vaikeroi Fridan takia, joka öiseen aikaan seisoo ravistelemassa aitausta, saadaksensa tietää, miltä taholta hänen tuleva miehensä on ilmestyvä.
— Mutta minä näinkin kuivettuneella pensaalla erään tikli-varpusen, joka lähetti vanhaa takkiaisen höytyä häävuoteeksi sille rikkaalle sudelle.
— Ja minä tunnen erään ylpeän kaunottaren, — vastasi Wolf mieliharmilla, — joka polki jalkainsa alla orvokit, joita hänen piti poimia ja lankesi tätä tehdessänsä nokkosiin.
— Ei sinun pellollasi kasvaviin nokkosiin, sinä typerä Wolf! — vastasi Frida vihaisesti.
— Minä tiedän tytön, jota en pyydä tanssimaan, kun täällä tästälähin pidetään tanssiaisia, — vastasi Wolf.
— Kun susi [Wolf suomeksi susi. Suoment.] tanssii, lentävät hanhet puuhun nauramaan — ivasi Frida.