— Jos hän tulee pakolaisena etelästäpäin, voi hän kentiesi antaa tietoja roomalaissodasta.
— Hän voi myöskin tuoda maahan roomalaista viekkautta. Velsiläisten tavat hiipivät ruttotaudin tavalla meidän laaksoissamme, ne ovat täyttäneet kuningasten linnoja korskeudella. Meidänkin kuninkaat haluaisivat koreilla purppurassa ja syöttää joukon konnamaisia henkivartijoita, jotka työntävät puukon vapaan miehen selkään, kun tämän kasvot ovat tulleet vastenmielisiksi heidän herrallensa Kuitenkin tulkoon muukalainen vaikka ken tahansa; mitä hädässä oleva miesi tarvitsee, pitää hänen saaman. Mutta pidä sinä huolta siitä, että viisaalla puhelemisella saat tietää hänen salaisuutensa.
Ruhtinas astui huoneesensa ja istui kunnijasijalle, joka, tammipuusta tehtynä, seisoi oven vastapäätä ja oli nuoren, mustan karhun nahalla peitetty. Ruhtinaan jalat lepäsivät rahilla ja kädessänsä piti hän valkoista valtikkaansa.
Oven edessä hyppäsivät ratsastajat ales hevoisiltansa, muukalainen asetti keihäänsä ovenpieltä vastaan ja istahti vaitonansa oven ulkopuolella olevalle penkille. Tallipäällikkö tuli ulos ja pyysi häntä kohteliaasti tervehtien istumaan kunniaistuimelle. Solakkana astui muukalainen salin kynnyksen yli, hän ja ruhtinas katselivat hetken tarkasti toisiansa, ja kumpikin olivat hyvillänsä siitä, mitä olivat nähneet.
— Terve sinulle, Answald, Irmfrieden poika.
— Terve sinullekin! — kaikui vastaus kunniasijalta.
— Suo väsyneelle matkustajalle virvoitusjuoma lähteestäsi, hedelmä pellostasi ja suojaa kattosi alla. Minä tulen ilman ystävittä, ilman koditta, ilman turvatta sinun liedellesi; anna minulle, mitä sinun kansasi vieraanvaraisuus suo matkustajalle.
Hildebrand astui esiin ja alkoi puhua: — Ruhtinas antaa sinulle kansassansa vallitsevan tavan mukaan kolmen päivän levähtämisajan ja kolmen päivän ravinnon, sitte tiedustaa hän kansalta sen tahtoa. — Kantakaatte hänelle istuin lieden luokse, pojat, ja tarjotkaat hänelle Jumalan antimia.
Kolme nuorukaista kantoivat, yksi istuimen, johon muukalainen asettautui, toinen leipää ja suolaa kahdessa astiassa, kolmas puisen sarkon täytetty tummalla oluella. Viimeksi mainittu tarjosi ensiksi juoman ruhtinaalle, joka kosketti sarkonlaitaa huulillansa, ja sitte muukalaiselle.
Sitten antoi tallipäällikkö palvelijalle merkin ja kaikki menivät huoneesta.