— Ja nyt, matkustaja, — alkoi Hildebrand ystävällisin sanoin, istautuen ruhtinaan jalkoihin; — nyt, kun olet saanut turvaa henkesi ja jäsentesi suhteen, anna meillekin tiedoksi, jos voit, oletko vuortemme takana nähnyt tahi kuullut mitään, joka voisi olla meille hyödyksi, eikä sinulle miksikään vahingoksi. Sillä nyt on murheelliset ajat, ja varovainen perheenisä koettaa saada tietoja paljon kulkeneilta miehiltä. Tahdotko itse kertoa, koska Jumala on suonut sinulle lahjan, että sinun sanasi helposti liittyvät toisiinsa kielelläsi; vai kysynkö minä sinulta, mitä meidän on tarvis tietää?
Muukalainen nousi seisovallensa. — Minä tuon sanoman, joka panee miesten sydämet liikkumaan, mutta en tiedä, saattaako se teille iloa vai surua. Eräs taistelu on tapahtunut, suurin mitä miesmuistiin on oteltu. Sudet ulvovat taistelukentällä, ja korpit lentelevät Allemanein luiden yli, jolle kansalle meidän jumalamme ei ole suonut voittoa. Frankilaiset ovat voittaneet tappelun Romalaisten eduksi, Allemanein kuninkaat, Hnodomar ja Athanarik, ovat joutuneet sotavangeiksi ja heidän kanssansa monta ruhtinasten poikaa; Caesarin sotajoukot raivoavat tulella ja miekalla Schwartzwald'in laaksoissa Main-virtaan saakka ja vievät pois laumoittain sotavankeja. Caesar on saanut vallan rajamaan yli ja Kattein sanotaan lähettäneen airuita hänen leiriinsä tarjoamaan hänelle liittoa.
Syvä äänettömyys seuraisi näitä mieltä masentavia sanoja. Answald-ruhtinas tuijotti synkästi maahan, ja Hildebrand'kin saattoi töin tuskin salata mielenliikutustansa.
— Meillä on rauha. Romalaisten ja Allemanein kanssa, — lausui hän vihdoin varovasti; — eikä Thüringiläiset pelkääkään Caesarin voimaa. Mutta sinä olit itse, kuten huomaan, saapuvilla tappelun kestäessä ja sinä olet sittemmin välttänyt Kattein kyliä, vaikka sanotkin heidän olevan ystävällisiä Romalaisia kohtaan. En tahdo kysyä sinulta, kenelle sinä olisit suonut voiton.
— Minä ilmoitan sen kysymättäkin, — vastasi muukalainen uljaasti, — minä en ole ruvennut Romalaisten palkkalaiseksi.
— Ystävällisyyden ilmaus leimahti näkyviin ruhtinaan silmästä. — Sinä et ole Allemanein kansasta, — sanoi hän, — puheestasi päättäen olet sinä niitä saman jumalamme lapsia, jotka asuvat kaukana idässä.
— Vandali Oder-virran rannalta, vastasi muukalainen rivakkaasti.
— Pitkä on matka kotiseudultasi, muukalainen, Rhen-virran varrella olevalle tappelukentälle. Onko sinunkin kansakuntasi lähettänyt miehensä sotaan?
— Minä tulin Rhen-virralle ilman kansalaisittani, onnetoin kohtalo pakoitti minut pois kotiseuduiltani.
— Onnettoman kohtalon luo Jumala tahi miehen oma ynseä luonne. Älköön se, mikä on karkoittanut sinut pois kotoasi, maatko raskaana sydämelläsi.