"Me asumme nyt täällä", sanoi neitonen vähemmin ylhäisesti; "talviosotteemme on Karhukatu 20."
"Saanko kysyä kuinka pony jaksaa?" kysyi Anton kunnioittavasti.
"Ah, ajatelkaas, sen kun piti jäädä kotiin", valitti nuori neiti.
"Entä mitä te nyt puuhailette täällä?"
"Minä palvelen T. O. Schröterin kauppaliikkeessä", vastasi Anton kumartaen.
"Siis kauppias; ja mitä te myyskentelette?"
"Siirtomaantavaroita ja ulkomaantuotteita; se on suurin liike alallaan tällä paikkakunnalla", sanoi Anton hiukan itsetietoisesti.
"Entä oletteko joutunut hyvien ihmisten luo, jotka pitävät teistä huolta?"
"Esimieheni on hyvin suopea minua kohtaan", vastasi Anton. "Pikku asioissa saan itse pitää itsestäni huolen."
"Onko teillä täällä edes tuttavia, joiden kanssa saatte seurustella?" jatkoi neitonen tutkimuksenpitoaan.
"On joitakin harvoja. Mutta minulla on hyvin paljon tekemistä, ja vapaa-aikoinani minun täytyy opiskella."