Pitkittä mutkitta teki Domine totta uhkauksestaan, ja Jaakko sai herra
Knappsin suureksi iloksi hyvän löylytyksen.
Saatuaan kokea, mihin semmoiset ajatusyhdistykset voivat viedä, jätti hän kaikki vanhat muistot sikseen ja edistyi erittäin hyvin opinnoissansa. Domine sanoi häntä pian koulun ahkerimmaksi oppilaaksi ja otti hänet usein iltaisin lukuhuoneesensa, opettaakseen hänelle latinaa, jota kunniaa ei tapahtunut kenellekään muulle koulun oppilaalle. Jaakko siitä erinomaisesti iloitsi, ja mitä enemmän hän tutustui latinalaiseen kielioppiin, sitä enemmän hän siitä salaisesti ylpeili, vaikk'ei hän milloinkaan ollut itserakas eikä turhamainen. Hänen kumppaninsa häntä vihasivat, mutta pelkäsivät häntä myöskin ja kyllä pitivät varansa tehdä hänelle pahaa, kun olivat oppineet tuntemaan hänen rohkeuttansa ja hän paitsi sitä oli Dominen suosikki. Suoraan ei kukaan tohtinut hyökätä hänen kimppuunsa, mutta salaisesti päättivät kumppanit kavaluudella saattaa häntä Dominen epäsuosioon. Paha kyllä rupesi herra Knappskin heille avuksi, hän kun myöskin kovasti vihasi Jaakkoa. Punatukkainen Barnabas, Jaakon verivihollinen, oli taitava irvikuvain piirustaja, ja sen tiesivät kaikki paitsi Domine. Jaakon suhteen oli hän jo osoittanut taitavuuttansa piirustamalla hänen äitiraukkansa palamisen, miten liekit tunkeusivat ulos hänen suustansa. Barnabas näytti hävyttömän kuvan herra Knappsille, joka sitä suuresti kiitti ja pani talteen pulpettiinsa. Rohkaistuna velvollisuuksistaan huolimattoman apuopettajan kiitoksesta piirusti Barnabas monta irvikuvaa Dominesta, joissa hänen suuri nenänsä aina oli huomattavimmin kuvattuna. Hän näytti piirustukset herra Knappsille ja sanoi niitä Jaakon tekemiksi. Apuopettaja huomasi varsin hyvin pojan ilkeän tarkoituksen ja säästi nekin piirustukset pulpetissansa, näytettyään niitä muille pojille ja sanottuaan niiden olevan Jaakon tekemiä. Mutta ei siinä kylliksi; sattumuskin tuli heille vielä avuksi. Kun Jaakko kerran oli Dominen luona lukemassa latinan kielioppia, sammui lamppu äkkiä öljyn puutteesta. Domine läksi viemään lamppua ulos palvelijalle täytettäväksi, mutta ei osannut pimeässä suoraan ovelle, vaan löi päänsä kaappiin. Kun sitä ei ollut kukaan muu näkemässä kuin Jaakko ja herra Knapps, joka myöskin oli huoneessa, sai apuopettaja siitä kauan halutun todistuksen häntä vastaan. Hän kertoi kohtauksen Barnahaalle, lisäten, ett’ei häntä ensinkään kummastuttaisi, jos Jaakko sen johdosta kyhäilisi irvikuvan opettajastaan. Barnabas tietysti ymmärsi yskän ja jo samana päivänä oli se piirustus muiden joukossa apuopettajan pulpetissa. Päästäksensä tarkoituksensa perille puhui herra Knapps kerran Dominen kanssa Jaakosta kiittäen hänen erinomaista taipumustansa piirustukseen. Domine sekä iloitsi että kummasteli sitä suosikkinsa taipumusta, josta hänellä ei siihen asti ollut vihiäkään.
"Minä olen kuullut sinulla olevan taipumusta piirustukseen", sanoi hän muutamana päivänä myöhemmin Jaakolle.
"Sitä ei kukaan ole vielä sanonut minulle", vastasi Jaakko kummastuen.
"Hyvä on olla häveliäs ja vaatimaton", sanoi Domine, "mutta ei saa olla semmoinen siinä määrässä, että totuus ei tule ilmi. Muista se, Jaakko."
Poika oli vaiti, sillä hän ei tietänyt tehneensä mitään pahaa. Mutta illalla pyysi hän Dominelta lainaksi lyijykynää koettaaksensa vähän piirustaa. Hän harjoitti niin ahkerasti tätä uutta taidetta, että jo parin päivän kuluttua voi näyttää Dominelle muutamia piirustuksia. "Poika piirustaa todellakin oikein sievästi", sanoi yliopettaja herra Knappsille.
"Minkähän tähden hän tähän asti lienee salannut taitoansa?" kysyi apuopettaja.
"Varmaankin häveliäisyydestä tai itseensäluottamisen puutteesta", arveli Domine. "Avukin voi välistä muuttua viaksi."
Saattaaksensa aikeensa kypsymään otti Barnabas salaa Jaakon Kornelius Nepoksen, jota tämä samaan aikaan luki. Puhtaalle alkulehdelle, johon Jaakko oli kirjoittanut nimensä, piirusti Barnabas irvikuvan, jossa taasen oli kuvattuna Domine suurine nenineen, ja sitte hän Jaakon nimen jälkeen kirjoitti, jäljitellen hänen käsialaansa, sanan fecit, joka merkitsee: on tämän tehnyt, niin että kirjoitus kokonaan kuului: Jaakko Rehti fecit. Revittyään sen lehden irti antoi hän sen herra Knappsille, joka pani sen entiseen kokoelmaansa.
Nyt oli juoni valmis ja pian oli asia selviävä. Herra Knapps alotti siten, että valitti Dominelle Jaakon piirustavan irvikuvia kumppaneistansa.