Äänettä antoi Domine ne hänelle.
Katsellessaan niitä huomasi Jaakko heti niiden kaikkien olevan Barnabaan tekemiä. Alussa oli hän joutunut ihan hämilleen niin törkeistä syytöksistä. Mutta kun hän tunsi niiden synnyn ja käsitti paulan, joka oli asetettu hänelle turmioksi, palasi hänen rohkeutensa ja itseluottamuksensa.
"Nämä piirustukset eivät ole minun, vaan Barnabaan tekemät", lausui hän päättävästi. "Minä en ole koskaan harjoittanut irvikuvien piirustamista. Olkaa hyvä, kysykää herra Knappsilta, keneltä ja mihin aikaan hän on saanut nämä piirustukset."
"Minä olen saanut ne eri päivinä tämän kuukauden kuluessa", vastasi apuopettaja Dominen kysymykseen ja mainitsi vielä monta poikaa, joilta sanoi saaneensa niitä, Barnabaasta sitä vastoin hän ei maininnut sanaakaan.
"Eikö Barnabas ole antanut teille ainoatakaan niistä, herra Knapps?" kysyi Jaakko.
"Ei", kuului apuopettajan vastaus.
"Samana päivänä, kuin lahjoititte minulle Kornelius Nepoksen", sanoi Jaakko, kääntyen Dominen puoleen, "kirjoitin siihen nimeni. Mutta fecit ja kuva eivät ole minun piirtämiäni. En tiedä sanoa, miten ne ovat syntyneet siihen ja kuka on repinyt lehden pois kirjasta."
"Toivoisin kaikesta sydämmestäni, että olisit viaton", sanoi Domine, "mutta tuolla et ole vielä todistanut mitään."
"Ehkä muistatte", kysyi Jaakko, "minä päivänä pyysin teiltä lyijykynää?
Eikö se ollut lauantaina?"
"Oli, oli viime lauantaina", myönsi Domine.