Apuopettaja avasi pulpettinsa ja otti sieltä piirustukset.
"Nämä piirustukset", sanoi hän Dominelle, "olen saanut eri pojilta, ja he ovat sanoneet niiden lähteneen Rehti-Jaakon kynästä. Alussa en ollut uskoa häntä niiden tekijäksi, mutta tarkemmin katsoen huomaa selvästi niiden olevan yhden tekemiä ja ihan toistensa kaltaiset."
"Todellakin, sitä ei voi kieltää", myönsi Domine, tarkkaan katseltuaan eri lehtiä, "ja kaikki kuvaavat muka minua, ei voi kieltää niiden yhdennäköisyyttä."
"Tässä on piirustus", jatkoi herra Knapps syytöstänsä, "joka on kieltämättömänä todistuksena, että Jaakko on niiden tekijä. Te olette tässä kuvattuna naurettavassa tilassa. Huomaattehan sen kuvaavan tapausta, jonka ainoastaan Jaakko ja minä näimme. Ken muu kuin Jaakko voisi tietää, että te, kun eräänä iltana lamppunne sammui, löitte päänne seinään?"
"Se on päivän selvä", myönsi Domine katsellen lehteä.
"Tässä on vielä toinenkin todistus", puhui herra Knapps, taasen näyttäen piirustuksen Dominelle. "Tämäkin kuvaa teitä ja onpa siinä Jaakon oma nimikin alla. Kuin sattumalta avasin hänen Kornelius Nepoksensa, huomasin verholehden poisrevityksi ja myöhemmin sain sen, tämä kuva siihen piirustettuna. Huomatkaa, miten hyvin reunat sopivat yhteen."
"Niin on, kuin sanotte; minä huomaan sen suureksi mielipahakseni. Jaakko, sinusta on todistettu, että olet käyttäynyt kiittämättömästi ja kavalasti opettajaasi kohtaan. Herra Knapps, huutakaa palvelija rankaisemaan kiittämätöntä poikaa."
"Rangaistaanko minua kuulematta ensin puolustustani?" intti Jaakko.
"Enkö saa puolustaa itseäni?"
"Sen kieltäminen olisi vääryyttä sinua kohtaan", vastasi Domine. "Mutta mitä voit sanoa puolustukseksesi?
"Tahtoisin ensiksi itse nähdä piirustukset", sanoi Jaakko.