Neljäs luku.
Nuori ystävämme oli nyt täyttänyt neljätoista vuotta ja ollut kolme vuotta opetuslaitoksessa sekä käyttänyt hyvin sen ajan oppiaksensa jotakin kunnollista. Hänen tuli nyt valita elämänsä ura ja kun hänellä yhä kyti rakkaus veteen, hän kun oli vesillä syntynytkin, päätti herra Drummond, jonka luona Jaakko aika-ajoin kävi ja joka kuulusteli hänen edistystänsä ja taipumustansa, panna hänet tavarain-kuljetuslaivalle laivurin oppiin. Jaakko siis heitti jäähyväset koululle ja hyvälle Dominelle.
"Rakas poikani", sanoi silloin Domine, "sinä olet oppinut täällä paljon ja moni ehkä sanoo oppiasi ihan arvottomaksi sinulle, sitä kun ei tarvita sillä uralla, jonka herra Drummondin suostumuksella olet valinnut. Mutta muista, Jaakko, ei kukaan voi oppia liian paljoa, ja olisipa suuri onni, jos kullakin olisi enempi tietoja, kuin välttämättömästi on tarpeellista kuhunkin eri ammattiin, sillä tiedot eivät yksistään kehitä ymmärrystä, vaan myöskin jalostuttavat sydämmen, ja silloin olisi paljon vähempi raakaluontoisia ihmisiä maailmassa. Mutta vältä kopeilemista taidollasi, sillä sen kautta vain hankit itsellesi vihamiehiä. Harjoita opintoja edelleenkin, vaan älä niiden tähden laiminlyö velvollisuuksiasi. Pidä tietojasi salaisena aarteena, joka ehkä kerran vielä tuottaa sinulle korkoja. Ole ahkera, Jaakko, pelkää Jumalaa ja tee aina mikä on oikein."
Sillä hyvää tarkoittavalla varoituksella jätti Domine oppilaansa hyvästi ja Jaakko palasi toistaiseksi herra Drummondin luokse. Nyt tuli hän sinne, sydän täynnä ihan toisenlaisia tunteita kuin ensi kerralla, sillä hän ei enää ollut samanlainen villi kuin silloin, ilman mitään kasvatusta ja yksinkertaisintakin käsitystä.
Rouva Drummond oli perin kummastuksissaan siitä hyvään päin muutoksesta, joka oli tapahtunut Jaakossa, ja Saara oli tuskin enää tuntea häntä; oli hänkin, kuten Jaakko itsekseen arveli, melkoisesti muuttunut ja kasvanut. Saaran ystävälliset tunteet Jaakkoa kohtaan vaan olivat muuttumattomat.
Herra Drummond kirjoitutti Jaakon laivurinoppilaaksi. Hänellä oli nyt seitsenvuotinen oppiaika ja kun se oli loppunut, oli hänellä oikeus päästä laivan kapteeniksi. Oli päätetty, että Jaakko pääsisi oppiin eräälle herra Drummondin "Polly"-nimiselle tavarain-kuljetuslaivalle ja eräänä päivänä vei hänet herra Drummond sinne edeltäkäsin hiukan tutustumaan tulevan esimiehensä kanssa.
"Tässä on Marables, Polly-laivan kuljettaja", sanoi herra Drummond, osoittaen hartiakasta, hyvännäköistä miestä. "Marables", sanoi hän kääntyen laivurin puoleen, "tämä poika on kirjoitettu laivurinoppilaaksi Polly-laivaan, kuten jo ennen olen teille kertonut. Toivon teidän kohtelevanne häntä ystävällisesti. Hänen hyvästä käytöksestään olen varma."
"Uskon kyllä tulevamme hyvin toimeen keskenämme", vastasi Marables, ojentaen Jaakolle leveän kouransa. Annettuaan vielä muutamia käskyjä palasi herra Drummond maalle ja Jaakko jäi tulevan esimiehensä ja opettajansa luokse tarkemmin katsellaksensa laivaa. Se oli yksimastoinen, perällä suuri kajuutta ja etupuolella koju.
"Tuossa on sinun makuupaikkasi", sanoi Marables, osoittaen kojua, "toinen mies ja minä makaamme kajuutassa."
"Onko täällä vielä toinenkin mies?" kysyi Jaakko.