"On", vastasi Marables, "mutta en toivoisi häntä olevan, vaan että olisin täällä kahden kesken sinun kanssasi."
"Saanko nähdä kajuutankin?"
"Et tällä kertaa; se on lukossa. Toisella miehellä on avain."
Jaakon tarkastellessa laivankantta saapui Marableen kumppani, suuri, roteva, hieman kierosilmäinen mies.
"Tässä on poika, joka on kirjoitettu oppilaaksi laivan kirjoihin", sanoi Marables tulijalle. Sitte kääntyi hän Jaakon puoleen: "Tämä tässä on Fleming."
"Vai niin?" sanoi Fleming tutkivasti tarkastellen tulokasta ja luoden häneen terävän katseen. "Sinä siis olet meille kumppanina. No, poika, teet viisaasti, jos pidät vaan huolta itsestäsi etkä ollenkaan meistä. Sillä jos vaan huomaan sinun pitävän silmäsi auki sulkematta suutasi, niin voi sattua, että saat minulta sysäyksen, joka äkkiarvaamatta saattaa sinut jokeen. Huomaa se, poikaseni!"
Semmoisesta vastaanotosta pahoillaan vastasi Jaakko: "Minun tietääkseni on Marables tämän laivan johtaja ja hänellä siis yksin on oikeus käskeä minua."
"Luuletko niin?" kysyi Fleming, kostonhimoisesti nauraen. "Osaatko uida, poika?"
"En", vastasi Jaakko, "mutta tahtoisin osata."
"No, sitte teet viisaasti, jos opit, sillä minusta tuntuu kuin ottaisin sinut kerran kiinni niskasta lähettääkseni sinut menemään samaa tietä kuin isäsikin meni."