"Fleming! älä toki suotta peljätä poikaa", nuhteli Marables kumppaniaan, jota hän jo monta kertaa oli hiljaa nykäissyt kyynärpäällään. "Ei sinun pidä uskoa kaikkea, mitä hän sanoo", lausui hän Jaakolle. "Hän vaan tekee pilaa ja tahtoo nähdä, onko sinulla rohkeutta vai ei."
"Jos minut aiotaan heittää jokeen", vastasi Jaakko, jota viittaus isänsä kuolemaan oli suututtanut, "niin teen viisaasti, jos edeltäkäsin ilmoitan sen herra Drummondille, että hän tietäisi, mihin olen joutunut, kun minua kerran kaivataan."
"Lorua!" sanoi Fleming äkkiä muuttuneella äänellä. "Tahdoin vain nähdä, saako sinut helposti käpälämäkeen. En siinä totta tarkoittanut. Anna tänne kätesi, poika, ja ollaan hyvät ystävät."
Jaakko tarttui tarjottuun käteen ja meni jälleen maalle.
Huolimatta Flemingin juhlallisesta vakuuttamisesta päätti hän kuitenkin oppia uimaan. Ilman tuota uhkausta, joka paitsi sitä yhtä hyvin voi olla tottakin tarkoittaen lausuttu kuin pilalla vain, ei hän olisi tullut sitä ajatelleeksi. Mutta jospa häntä ei heitettäisikään jokeen, voisi hän kuitenkin tapaturmasta pudota sinne ja olihan kaikissa tapauksissa hyvä varjella itseänsä hukkumasta; myöskin joutui hänelle mieleen Dominen kehoitus, ett’ei milloinkaan voi liian paljoa oppia. Vielä samana päivänä otti hän ensimmäisen uintitunnin ja ollen notkea ruumiiltaan oppi hän pian ahkeralla harjoituksella sangen taitavaksi uimariksi.
Viimein oli laiva lastattu ja valmis lähtemään ja Jaakko teki siis sillä ensimmäisen matkansa merimiehenä.
Kun Marables aikoi mennä Flemingin kanssa aamiaiselle, jätti hän laivan ohjauksen Jaakon huoleksi. Mutta hänen opetuksensa, miten Jaakon oli pitäminen perää, olivatkin tarpeettomat, sillä Jaakko näytti hänelle jo alussa olevansa taitava perämies ja tarkasti tuntevan joen. Iloissaan siitä havainnosta meni Marables kajuuttaan aamiaiselle ja Jaakko jäi kannelle, vaipuen lapsuuden muistoihin, joita tutut rannat hänessä herättivät. Kun puolen tunnin kuluttua molemmat toiset tulivat ulos kajuutasta, aikoi Jaakko vuorostansa mennä sinne syömään. Mutta silloin otti Fleming häntä käsivarresta, pudisti häntä ja sanoi: "Kuulepas, poika, ja paina mieleesi: varo itseäsi pistämästä koskaan nenääsi kajuuttaan. Jos tapaan sinut siellä joko päivällä tai yöllä, niin lyön sinut murskaksi. Makuusijasi on etupuolella kojussa ja syödä voit kannella. Ymmärrätkö?"
"Jos se on herra Marableen tahto, niin tottelen", vastasi Jaakko, "hänellä yksin on täällä käskyvalta."
Marables oli vaiti ja hämillään.
"Kyllä pian huomaat", jatkoi Fleming hiljaa, "että minä se täällä olen käskijä. Ole siis järkevä. Ehkä joskus koittaa hetki, jolloin sinäkin mielin määrin saat käydä kajuutassa. Mutta se riippuu yksin sinusta."