"Huovatkaa!" kuului ääni hänen päältänsä. "Joku on vedessä!"
Seuraavana silmänräpäyksenä tunsi Jaakko itseänsä nostettavan venheesen. Kova pakkanen ynnä taistelu aaltoja vastaan olivat uuvuttaneet hänet melkein tunnottomaksi. Hänet käärittiin lämpöiseen viittaan, ja nautittuaan muutamia pisaroita viinaa voi hän jälleen puhua. Kysymykseen, minkä laivan miehiä hän oli, vastasi hän: "parkkilaivan Pollyn".
"Hei! Sitähän juuri tässä etsitään. Sanoppas, poikaseni, missäpäin se on?"
Jaakko osoitti suunnan. Hän huomasi nyt kuusiairoisen venheen kuuluvan jokipoliisiin. Perää pitävä virkamies kuulusteli, miten Jaakko oli veteen joutunut.
"Minut heitettiin jokeen", vastasi Jaakko.
"Ken heitti?"
"Eräs Fleming-niminen mies."
"Sen nimen hän nyt on ottanut itselleen", huomautti virkamies. "Siis voimme lisätä syytökseemme häntä vastaan vielä murhankin. Eespäin, pojat!"
Pian saapui venhe laivan luoksi. Päämies astui kannelle neljän kumppaninsa kanssa, jättäen Jaakon toisten kanssa venheesen.
"Mitä nyt?" huusi Fleming äreästi tulijoille; Marables seisoi hänen takanaan.