Jaakko vaihtoi Halifaxin pankissa vekselinsä rahaksi, hankki itselleen paremman puvun ja palasi kotiin sotalaivalla, jolla oli sotasanomia vietävänä Englantiin. Häntä kohdeltiin erittäin ystävällisesti ja hän atrioitsi upseerien pöydässä, sillä Jupiterin kapteeni oli mitä lämpimimmin sulkenut hänet heidän suosioonsa.
Palattuaan Lontoosen riensi Jaakko heti ystävänsä kapteeni Turnbullin luokse, joka iloisena sulki hänet syliinsä. Jaakko ei keksinyt kylliksi helliä sanoja, ilmaistaksensa kiitollisuuttansa, sillä hän oli tietysti siinä luulossa, että amiraaliviraston käsky, joka vaikutti hänen vapautuksensa, oli kapteeni Turnbullin hankkima. Silloin hän suureksi kummastukseksensa kuuli olevansa siitä kiitollisuudenvelassa vaan herra Drummondille. Herra Drummond oli nimittäin saanut tietää, miten jalosti Jaakko oli kostanut molemmille vihollisillensa Hodgsonille ja Watkinsille, kuin pelasti heidät hukkumasta. Molemmat pelastetut tosin olivat kyllin paatuneet, olemaan mainitsematta koko tapausta, mutta kolmas, joka oli heidän kanssansa venheessä ja jolla nyt oli Jaakon paikka herra Drummondin konttorissa, oli kertonut tapauksen isännällensä totuuden mukaan. Sen johdosta tiedusteli herra Drummond tarkkaan, millä tavoin nuori Watkins teki tehtävänsä pyytäessään Jaakkoa rouva Drummondin puolesta käymään hänen luonansa ja kuuli silloin Stapleton vanhukselta, joka silloin oli sattunut olemaan saapuvilla, mitenkä raa’asti ja loukkaavasti Watkins oli käyttäytynyt ja ett’ei herra Drummondin nimeä ensinkään lausuttu ja että Jaakko uhkauksellansa oli tarkoittanut vaan herra Hodgsonia. Se tietysti tykkänään muutti asian ja ylikirjanpitäjä hengenheimolaisineen ja suosikkineen sai eronsa. Niin oli asia, kuin kapteeni Turnbull sai Jaakon kirjeen, jossa Jaakko ilmoitti väkisin joutumisensa laivamieheksi. Kapteeni ei voinut mitään Jaakon vapauttamiseksi, mutta tiesi herra Drummondilla olevan mahtavia ystäviä amiraalivirastossa ja riensi heti hänen luoksensa. Tietysti ilmoitti herra Drummond ilolla olevansa valmis tekemään, minkä voi Jaakon vapauttamiseksi, hän kun oli häntä niin väärin käsittänyt; ja miten se onnistui, olemme jo edellä saaneet tietää.
Jaakkoa oikein hävetti kuullessaan vanhalta ystävältänsä, miten paljosta hänen tuli kiittää herra Drummondia, jota kohtaan hän oli ollut niin leppymätön. Hän ei viipynyt, vaan meni heti kapteeni Turnbullin kanssa hänen luoksensa häntä kiittämään.
Vastaanotto vanhassa, rakastetussa talossa oli erittäin ystävällinen ja hellä.
"Minua ilahuttaa, Jaakko", virkkoi herra Drummond hänelle vastaan, "että jälleen näen sinut luonani. Minä olin erehtynyt sinusta ja tehnyt sinulle vääryyttä."
"Herra Drummond!" vastasi Jaakko, "mitenkä kaikki muistuttaa minua entisistä ajoista ja kaikesta hyvyydestä, jota olette osoittaneet minulle! Te suojelitte minua orpona ollessani, kasvatitte minut ja jätitte minulle kotinne kodiksi ja tarkoititte parastani tulevaisuuteni suhteen. Ei olisi minun pitänyt milloinkaan unhottaa sitä; ei olisi minun pitänyt koskaan antaa tunteilleni liiaksi valtaa, kuten olen tehnyt, kun tunsin olevani loukattu. Ja siitäkin, että nyt vapaana miehenä seison edessänne, on minun teitä kiittäminen. Minä olen syyllinen, herra Drummond, ja teiltä pyydän sitä anteeksi!"
Kuumia kyyneliä valui Jaakon silmistä ja rouva Drummondkin ynnä Saara, joka oli kasvanut ihanaksi neidoksi, itkivät.
"Me olemme molemmat syylliset, rakas Jaakko; jättäkäämme mennyt aika", sanoi herra Drummond, levittäen kätensä ja sulkien Jaakon innokkaasti syliinsä.
Ja nyt, hyvä lukijani, olemme päässeet kertomuksemme loppuun. Vähän vain on enää lisättävää. Jaakko ei enää ruvennut lautturiksi, vaan herra Drummondin kirjuriksi, jossa toimessaan hän tuli niin eteväksi, että herra Drummond myöhemmin otti hänet kauppakumppaniksensa. Saara oli säilyttänyt hellät tunteensa orpopoikaa kohtaan ja meni hänelle aviovaimoksi hänen tultuansa mieheksi. Kapteeni Turnbull pysyi myöhään kuolemaansa saakka Jaakon isällisenä ystävänä ja osoitti kiitollisuuttansa henkensä pelastajalle vielä kuolemassansakin määräämällä hänet koko suuren omaisuutensa perijäksi.