"Tuolle pojalle ei voi mitään", sanoi herra Knapps, kääntyen kiukusta säihkyvin silmin Dominen puoleen, jonka läsnäollessa hän ei tohtinut lyödä taitamatonta oppilasta. "Valehteleehan hän jo oppiessaan A:ta. Mitäpä hän sitte tehneekään, kuin tulee toisten vuoro?"
"Jaakko", sanoi Domine, "luuletko, taitamaton kun olet, voivasi opettaa toisia? Etkö tiedä, että olet täällä oppimassa?"
"Mutta isäni sanoi sen merkitsevän vilja-nelikkoa."
"Isäsi ehkä käytti sitä kirjainta merkitäksensä sitä", vastasi Domine levollisesti, "mutta täällä pitää sinun unhottaa, mitä olet oppinut isältäsi, ja alottaa uudestaan. Tämän kirjaimen nimi on A, Jaakko, eikä se merkitse mitään muuta. Mitä herra Knapps sanoo, pitää sinun uskoman, sillä hän on opettajasi. Istu nyt paikallesi ja seuraa tarkkaan."
Jaakko otti vaarin varoituksesta, oppi pian aakkoset, edistyi nopeasti ja saavutti siten Dominen suosion. Kun hän laivalla oli tottunut olemaan avojaloin, olivat kengät hänelle haitaksi ja hänellä oli sentähden tapana opetustunneilla riisua ne ja panna penkin alle. Sen hänen kumppaninsa pian huomasivat ja eräänä päivänä, kun kengät taasen olivat poissa jalasta, lykkäsivät hänen sivukumppaninsa jaloillaan ne etemmäksi, kunnes ne vähitellen joutuivat lähelle Dominen pulpettia. Jaakko kaipasi kenkiänsä ja huomasi kumppanien aikovan pitää häntä pilkkanansa. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan otti huomioon, miten Dominen lähellä istuva poika otti toisen kengän maasta ja varovasti pisti sen Dominen taskuun, hänen ollessaan vaipuneena syvämielisiin mietteihinsä. Kohta sen jälkeen nousi sama poika, lähestyi herra Knappsia ja pisti huomaamatta toisen kengän hänen taskuunsa kysyessään häneltä jotakin, ja meni sitte paikallensa salaperäisesti nauraen. Tunnin loputtua riensivät pojat meluten ulos pihalle. Mutta Jaakko ei liikahtanut paikaltaan. Molemmat opettajat aikoivat myöskin mennä kouluhuoneesta, kun huomasivat Jaakon.
"Pitäähän sinunkin mennä pihalle virkistymään, Jaakko", sanoi Domine.
"Minkä tähden sinä istut etkä seuraa toisia?"
"Kun minulla ei ole kenkiä."
"Missä sitte kenkäsi ovat?"
"Toinen on teidän taskussanne ja toinen herra Knappsin", selitti Jaakko.
Molemmat opettajat pistivät kätensä taskuun ja vetivät kumpikin esiin kengän.