"Kuka on tohtinut tämän tehdä?" kysyi Domine, "Puhu, Jaakko!"
"Suuri, punatukkainen, teirenpilkullinen poika", vastasi Jaakko.
"Ahaa, hän tarkoittaa Barnabasta!" lausui Domine ja käski herra
Knappsin soittamaan pojat sisään.
Pojat tulivat ja Jaakko näytti rikoksentekijän. Barnabas koetti valhetella, mutta kun hän oli ottanut Jaakon vielä sangen uudennäköiset kengännauhat ja sitonut ne omiin huonoihin ja kuluneihin kenkiinsä, tuli hänen rikoksensa pian selville.
Domine otti rikkojan niskasta kiinni ja antoi hänelle aimo selkäsaunan sekä meni sitte pois alaopettajan kanssa.
Kun pojat jäivät yksin, pyyhki Barnabas, joka oli rangaistessa parkunut surkeasti, kyyneleensä ja sanoi Jaakolle:
"Tuleppas nyt pihalle, mestari Tuhkimus, niin saan voidella selkärunkoasi." Ja hän puristi nyrkkiään Jaakon nenän alla.
"Ei itku hädästä päästä", vastasi Jaakko, tajuamatta sitä uhkausta. Ei hän myöskään olisi suonut Barnabaalle rangaistusta. "Kerran tehty ei parane. Koskiko sinuun hyvin kovasti?"
Barnabas oikein kuohui vihasta, sillä hän otti Jaakon puheen pilkaksi ja vahingoniloksi.
"Mitäs joutavasta!" koetti Jaakko häntä rauhoittaa. "Parempi onni toiste."