Ihan vihan vimmoissaan pudisti Barnabas nyrkkiänsä ja vaati Jaakkoa pihalle. Kun Jaakko tällä välin oli jälleen saanut kengät jalkaansa, ei enää ollutkaan syytä jäädä huoneesen; hän siis seurasi vihollistansa ulos.
"Tulepas tänne, vesihiiri, sinä tuhkaläjän sikiö!" huusi Barnabas, ojentaen hänelle kätensä. Jaakko, pitäen sitä sovinnon merkkinä, tarttui käteen ja aikoi sydämmellisesti sitä pudistaa, kun hän äkkiä sai korvapuustin oikealle poskellensa ja heti sen perästä vasemmallekin. Suuttuneena maksoi hän saadut lyönnit runsaalla mitalla, jonka jälkeen hänen vastustajansa nyrkeillään rupesi häntä ruhjomaan niin, että hänen päänsä tuli täyteen kuhmuja.
"Mitäs joutavasta, lyö tarkkaan!" kehoitti eräs kumppaneista, ja siitä isänsä lauseesta rohkaistuen ryhtyi Jaakko uudestaan taisteluun. Hän ahdisti Barnabasta aimo sysäyksillä, vaan kaatui viimein maahan, kun oli tottumattomampi painimiseen.
"Toiste parempi onni", sanoi Jaakko noustessaan kylmäkiskoisesti, hyökkäsi Barnabaan kimppuun ja rupesi niin takomaan häntä nyrkeillään, että suuri poika kaatui.
"Kerran tehty ei parane", lausui Jaakko kääntyen pois.
Barnabas vietiin sisään, jossa hän pian tointui. Oikeastaan oli Dominella tapana, kun kaksi poikaa tappeli, rangaista molempia. Mutta kun todistettiin, että Barnabas oli ollut hyökkääjänä ja tahtonut kostaa Jaakolle saamaansa selkäsaunaa, teki Domine tällä kertaa poikkeuksen tavallisesta säännöstään. Toisilta kumppaneiltaan saavutti Jaakko tavattomalla väkevyydellään ja sukkeluudellaan sangen suuren kunnioituksen. Ei kukaan tohtinut häntä soimata, ja Tuhkimus-nimeä, joksi Barnabas oli häntä äitinsä kuoleman johdosta haukkunut, ei sen koommin kuultu lausuttavan.
Kolmas luku.
Opittuaan aakkoset edistyi Jaakko sangen nopeasti. Kuitenkin hänen eriskummallinen tapansa käsittää kaikki esineet entisen ahtaan näköpiirinsä mukaan tuotti hänelle vieläkin vaikeuksia. Herra Knapps sentähden valitti hänestä melkein joka päivä, hän kun luuli sitä uppiniskaisuudeksi, vaikka ei niin lainkaan ollut, sillä Jaakolla oli päinvastoin mitä palavin halu oppimaan. Tavatessaan esimerkiksi jonkin sanan, muisteli hän aina toista sanaa, jonka oli ennen kuullut yhteydessä sen kanssa, ja kun herra Knapps piti sitä vallattomuutena ja valitti Dominelle, sai Jaakko siitä usein rangaistusta.
"Sinulla on terävä pää, Rehti-Jaakko", sanoi hän eräällä koulutunnilla pojalle, "mistä syystä sitte aina vastaat ihan päin mäntyyn. Olepas nyt tarkka! Mikä on tämä sana?" Hän kirjoitti taululle "K-o-r-v-a".
"Korvapuusti", vastasi Jaakko muistellen kuritusta, jonka oli saanut isältään, kuin oli tehnyt tyhmyyksiä.