Remunen. Levähdä, levähdä — mutta tee vaan minulle mieliksi, äläkä pyörry taas, sehän esti meitä jatkamasta matkaamme.
Mimmi. Voin nyt vallan hyvin ja kiitän sinua vieläkin siitä, että otit minut kerran mukaasi. Tämä matka on antanut minulle paljon huvia.
Remunen. Otin sinut kerrankin mukaani!
Evert (puoliääneen Hilariukselle). Onpa tuo koko peto!
Hilarius (samoin). Minä tunnen hänet, hän on muuan mikkeliläinen kauppias, Remunen.
Remunen. Otin sinut kerrankin mukaani! Mutta sehän kuuluu ihan kuin sinä tahtoisit pitää minulle isällisiä "vörmaaninkeja". Enhän minä ole saattanut ottaa sinua mukaani markkinoille. Otin kerrankin mukaani! Ikäänkuin minä matkustelisin ainoastaan omaksi huvikseni! Sinä rupeat tässä näköjään jo saarnaamaan minulle. Otin kerrankin mukaani! Sepä oli merkillinen mutkasana, se!
Mimmi. Minä en tahtonut tehdä sinulle mitään muistutusta, päinvastoin tahdoin sanoa kiitokseni hyväntahtoisuudestasi.
Remunen. Niin vai, — mutta se ei suinkaan kuulunut siltä tahi et sanonut sitä oikein sattuvasti… Mutta… tokkohan nyt lie vaan kaikki kapineet paikallansa… luultavasti jää puolet tielle.
Mimmi (nousten ylös). Menen heti katsomaan. Suo anteeksi, että jätän sinut.