Hilarius. Tule tänne, serafiini enkeli! (He syleilevät toisiaan.) Olen pohjaltani hyvä sinulle, mammaseni — mutta minkätähden annoit sinä tänään niin ukkosen jyristä?
Serafina. Älkäämme puhukokaan siitä enää, ja puhdistaahan ukkosen jyrinä ilman ja virvottaa koko luonnon.
Hilarius. Niinpä kyllä, se virvottaa koko luonnon. (Pakkaavat plaideja y.m. yhteen. Ulkoa kuuluu kellon helinää ja kaukaista vihellystä.)
NELJÄSTOISTA KOHTAUS.
Samat. Evert. Amalia.
Evert (vasemmanpuolisesta ovesta, puoliääneen Hilariukselle). No — mitä tämä on — hän lähtee kuitenkin kanssanne?
Hilarius. Ihan niin — hän matkustaa minun kanssani yhdessä.
Evert (vaimollensa). Etkö sinä, Amalia, istunut taannoin täällä näin?
Amalia. Istuinpa kyllä.
Evert. Tässäkö näin?