Amalia. Niin — tässä on vielä nenäliinanikin.
Evert (erikseen). Tässähän oli kirjekin. (Ääneen.) Valmista itsesi matkalle, — lähdemme heti paikalla täältä.
Amalia (on istahtanut ja useasti käyttänyt hajuvesi-pulloa). Mekö? En ainakaan minä lähde!
Evert (peljästyneenä). Kuinka!
Amalia. Minua miellyttää enemmän tietää, missä läheisin kaupunki on!
Evert. Läheisin kaupunkiko — mitä varten niin?
Amalia. Kun minun luultavasti täytyy pyytää sinua — menemään tohtoria hakemaan.
Evert. Mutta Amalia!
Amalia. Olen aivan puolipyörryksissä — hermoni — pääni — en ainakaan voi ensi junalla lähteä — ja luultavasti täytyy minun viipyä täällä kauemminkin.
Evert. Oikeinko todella?