Hilarius (antaa Evertille kirjeen). Tässä on, nuori miesparka! — Onpa kyllin esimerkkejä nuoristakin!
Evert (painavasti). Oletko sinä todellakin kipeä?
Amalia. Olen ja — kovasti.
Serafina. Mitä nuo todella marmattavat?
Hilarius. Luultavasti käy sielläkin ukkonen! He virkistävät luontoa.
Evert (paatoksella). Mutta onko se mahdollista, Amalia! Kuka olisi sitä voinut uskoa!
Amalia. Ole hyvä ja jätä pois tuo tarpeeton paatoksesi!
Evert. Amalia — minä tiedän kaikki.
Amalia (pelästyneenä). Kaikki?
Evert (erikseen). Minä sanelen hänelle nuo makeat lauseet kirjeestä! (Läheten vaimoansa painavasti.) "Ainokainen enkelini!"