"Intiaaneja on siksi paljon, ettemme voi vapauttaa häntä väkivallalla. Vaikka me saisimmekin viisi tai kuusi heistä surmatuiksi, hyökkäisivät toiset päällemme, eikä yrityksestämme ei olisi mitään hyötyä."
Valentin löi äkkiä kädellään otsaansa.
"Etten tullut jo heti sitä ajatelleeksi! Olen saanut hyvän päähänpiston. Käytän vanhaa silmänkääntötaitoani hyväkseni ja luulen, että kaikki käy hyvin. Mutta lupaa minulle taivaan nimessä, ettet kadota rauhallisuuttasi!"
"Ole huoletta, en estä sinua suunnitelmissasi."
"No hyvä, minä näytän tälle villille, että olen hiukan viekkaampi kuin hän!" Valentin ohjasi nyt hevosensa keskelle piiriä ja huusi kuuluvalla äänellä: "Kuulkaa minua, kansa! — Te aiotte tehdä tyhmän rikoksen. Machi on roisto. Hän nauraa teille selkänne takana."
Intiaanit tarkastelivat tyytymättöminä vierasta puhujaa. Ainoastaan
Curumilla säilytti rauhallisuutensa ja lähestyi Valentiniä.
"Kuka on kehoittanut valkoista veljeäni puhumaan? Vetäytyköön hän syrjään, sillä hän ei tunne puelkojen lakeja. Machi on ilmiantanut Trangoil Lanecin. Hänen täytyy siis kuolla."
"Todellako? Mutta minähän sanoin äsken teille, että poppamiehenne on kurja roisto, ja minä riisun naamarin hänen kasvoiltaan, jos vain saan tilaisuutta siihen."
Ulmen pudisti päätään, kääntyi Machin puoleen ja kysyi häneltä: "Mitä isäni sanoo tähän?"
Tämä seisoi yhä liikkumattomana halveksuva hymy huulillaan. "Milloin ovat valkeanaamat puhuneet totta? Muukalainen näyttäköön sanansa toteen!"