Hän totteli koneellisesti käsittämättä, mitä hänen ympärillään tapahtui. Samassa pamahti neljä laukausta, ja yhtä monta intiaania kaatui maahan. Joan joka kummastui suuresti saadessaan niin odottamatonta apua, hyppäsi eteenpäin ja tappoi tikarillaan yhden takaa-ajajistaan. Neljä uutta laukausta kaatoi taas pari intiaania. Jäljelle jääneet pakenivat kauhuissaan alas jyrkännettä päästäen pelokkaita huutoja.
Joan oli pelastettu. Kun hän kääntyi, näki hän edessään Valentinin, Ludvigin ja molemmat intiaanipäälliköt. Nuo neljä miestä, jotka olivat kaukaa tarkastelleet araukanien leiriä ja myös nähneet vangin epätoivoisen paon, olivat rohkeasti rientäneet hänen avukseen ja juuri oikeaan aikaan pelastaneet urhoollisen intiaanin kuolemasta.
Muutamien lyhyiden, molemminpuolisten selitysten jälkeen vetäytyivät he kauemmaksi vuorelle, joka rajoittui Condorkankin laaksoon, ja josta he saattoivat helposti pitää silmällä vihollista.
XXI. SILMÄSTÄ SILMÄÄN.
Sillävälin pakenivat yllätetyt araukani-soturit leirille ja kertoivat Antinahuelille, että he olivat saaneet taistella suurta chileläistä sotajoukkoa vastaan ajaessaan Joania takaa. Antinahuel, joka uskoi heidän liioiteltuihin tiedonantoihinsa, purki heti leirinsä ja asettui toiseen paikkaan. Viekas Toquin teki tässä kuitenkin suuren virheen, jonka onnettomat seuraukset tulivat heti näkyviin. Vastustaessaan Luchsin suunnitelmia oli hän lähtenyt erinomaisesta asemastaan Biobion luona kiiruhtaakseen verisen sodan syttymistä. Kenraali Fuentesin oli silloin onnistunut — kuten lukija tietää — kulkea joen yli ja rynnätä Araukaniaan.
Tämä nopea rynnistys herätti kaikkialla kauhua. Intiaanikansa, josta Antinahuel oli ottanut mukaansa kaikki taisteluun kelpaavat miehet, näki tuhonsa lähenevän. Monet kylät olivat jo palaneet poroksi, ja Arauka ei voinut puolustautua vihollista vastaan. Pian Toquin huomasi, että hän oli kahden tulen välissä. Hän kirosi kuumaverisyyttään, joka oli saattanut hänet tähän tukalaan tilaan. Hänen vihansa kohdistui nyt Bustamenteen, joka oli kehoittanut häntä ottamaan tämän harha-askeleen. He olivat vähällä riitautua.
Neuvoteltuaan päällikköjen kanssa koetti hän hankkia itselleen paremman aseman vetäytymällä vuorille. Mutta hänen ponnistuksensa olivat turhat. Kolmelta puolelta ympäröitynä — myöskin Peralta oli saapunut paikalle ottaakseen osaa yleiseen taisteluun — näki hän olevansa pakoitettu taistelemaan viholliselle turvallisella alueella. Näytti siltä, kuin don Tadeon suunnitelma — ratkaista sota yhdellä ainoalla iskulla — onnistuisi hyvin.
Kaksi päivää Joanin onnellisen pelastuksen jälkeen olivat armeijoiden etuvartiat tuskin ampumamatkan päässä toisistaan. Muutamia pieniä kahakoita, joilla ei ollut mitään erityistä merkitystä, oli jo tapahtunut — vasta seuraavana päivänä olisi ratkaiseva taistelu.
Sitä edellisenä päivänä kävi Antinahuel vankinsa luona, jota hän oli kuljetellut mukanaan kaikilla retkillään epäonnistuneen pakoyrityksen jälkeen, ja joka oli Del Rio Seen taistelun ajaksi viety erääseen turvapaikkaan. Nuoren tytön kasvoilla kuvastuivat selvästi suurten ponnistusten jäljet, joita hän oli saanut kärsiä, vaikka araukanit olivatkin koettaneet täyttää kaikki hänen halunsa ja toiveensa. Suru ja synkkyys ilmeni hänen kasvoistaan. Salaperäiset tapahtumat ja intiaanien leiriytyminen johtivat aina hänen mieleensä saman ajatuksen: Miten on hänen isänsä laita — mitä tekevät hänen ystävänsä? Suorana ja alakuloisena seisoi tyttö nyt Toquinin edessä, jonka tulinen katse oli suuntautunut häneen.
"Tyttäreni on surullinen", sanoi intiaani lempeästi. "Pitkä matka on luonnollisesti väsyttänyt häntä. Maja on valmistettu hänelle — tunnin kuluttua hän voi levätä."