Valentin keitti vielä useita munia ja antoi ne Ulmeneille ja etevimmille sotilaille. Mieletön ilo oli vallannut intiaanit, ja he olivat vähällä kaataa ystävällisen muukalaisen tunkeillessaan hänen ympärillään saadakseen kukin keitetyn munan. Vasta sitten, kun useiden uteliaisuus oli sammutettu, saattoi Valentin ajatella kokeen jatkamista.
"Tässä ei ole vielä kaikki, puelkat", ilmoitti hän kovalla äänellä. "Mitä nyt olen jo näyttänyt teille, on vain lastenleikkiä munapannukakun valmistamiseen verraten. Sitä taitoa ei opikaan helposti. Seuratkaa nyt jokainen tarkasti liikkeitäni." Nopeasti ryhtyi hän nyt työhön araukanien vilkkaasti seuratessa hänen hommiaan.
Kun pannukakku oli valmistunut, pani ranskalainen sen puulautaselle viedäkseen sen Apo-Ulmenille. Mutta tämä oli tullut niin himokkaaksi hyvästä hajusta, että hän unohti kokonaan arvokkuutensa ylipäällikkönä ja ryntäsi muiden Ulmenien seuraamana pöydän luo.
Pannukakun menestys oli ennenkuulumaton. Araukanit pitivät paljon uudesta, tuntemattomasta ruokalajista, ja kaikkialla näkyi onnellisia kasvoja. Valentin, joka oli tyytyväinen voittoonsa, kieltäytyi kaikista kunnianosoituksista ja palasi kiireesti Trangoil Lanecin ja Ludvigin kanssa edellisen majalle.
Ranskalaiset olivat jo edellisenä päivänä päättäneet jatkaa matkaansa. He tahtoivat lähteä heti, sillä he eivät tunteneet tietä, ja tästä oli paljon haittaa heidän pikaiselle matkalleen. He olivat järjestämässä matkatavaroitansa kuntoon, kun heidän isäntänsä saapui Curumillan seuraamana majaan. Päälliköt tervehtivät heitä kohteliaasti painamalla kätensä sydämelleen, heittäytyivät sitten maahan ja sytyttivät piippunsa. Valentin ja Ludvig arvasivat, että intiaanit aikoivat tehdä heille jonkun ehdotuksen ja odottivat kärsivällisesti, että nämä alkaisivat puhua.
Poltettuaan piippunsa loppuun ja pistettyään sen vyöhönsä, kysyi
Trangoil Lanec:
"Aikovatko valkoiset veljeni jättää ystävänsä ja jatkaa matkaansa?"
"Aiomme", vastasi Ludvig.
"Ovatko he tyytyväisiä meihin? Ovatko intiaanit osoittaneet heille kylliksi vieraanvaraisuutta?"
"Siitä ei puhettakaan, päällikkö. Te olette kohdelleet meitä kuin omia heimolaisianne."