"Sitä emme voi vielä päättää", vastasi hän.
"Joka tapauksessa täytyy meidän olla varovaisia."
* * * * *
Don Tadeon sanat kävivät toteen. Varovaisuus oli tarpeen.
Kun Tadeo ja Peralta saapuivat seuraavana aamuna kokoontumispaikalle, oli heidän ensimmäinen tehtävänsä kysyä, oliko kenraali jo tullut sinne. Pään pudistus oli ainoa vastaus, jonka he saivat — ketään ei oltu vielä viety kokoussaliin. Olikohan Bustamente joidenkin tärkeitten asioiden takia estetty saapumasta sinne, vai oliko…? Pian saivat he vastauksen kysymykseensä.
Kokous avattiin vihdoin, mutta tuskin ehdittiin lausua kymmentäkään sanaa, kun kaksi laukausta pamahti ulkoa. Samassa sekunnissa aukaistiin kokoussalin ovi ulkoapäin, ja joukko chileläisiä sotilaita tunkeutui sisään. Liittoutuneet ottivat heidät vastaan ankaralla kuulasateella. He olivat aavistaneet, että heidän kimppuunsa hyökättäisiin ja valmistautuivat nyt poistumaan salista vastaisen oven kautta. Käsikähmä alkoi heti. Mutta liittolaisille, jotka olivat varustautuneet hyökkäyksen varalta, onnistui se siksi hyvin, että ennenkuin todellinen kamppailu alkoi, oli jo suurin osa heistä kadonnut viereiseen huoneeseen. Nyt alkoivat nekin, jotka puolustivat ovea, ajatella pelastustaan. Nopea hyökkäys — sitten vetäytyivät hekin viereiseen huoneeseen ja löivät sen mahtavan rautaoven kiinni aivan sotilaitten nenän edessä.
Muutamien minuuttien kuluttua onnistui sotilaitten vihdoinkin murtaa ovi auki ja tunkeutua huoneeseen. Mutta se oli jo liian myöhäistä, huone oli aivan tyhjä.
Minne olivat pakolaiset kadonneet? Kuinka olivat he voineet poistua talosta, kun sen jokainen uloskäytävä oli sotilaiden vartioima? Tarkan etsiskelyn jälkeen löysivät sotilaat vihdoin erään lattialuukun, josta johti käytävä kellarikerrokseen. Tätä tietä olivat liittolaiset menneet kadulle ja paenneet.
Harmistuneina yrityksensä epäonnistumisesta lähtivät sotilaat kotimatkalle.
Musta Sydän valitsi nyt itselleen uuden kokouspaikan, joka yksinäisen asemansa vuoksi oli täysin turvattu. Se oli eräs majatalo, jossa kävi vain matkailijoita ja seikkailijoita, ja liittolaiset, kutsuivat sitä "Paholaisenportiksi." Ainoastaan harvat tunsivat salaperäiset portaat, jotka johtivat suureen käytävään. Sitäpaitsi täytyi jokaisen lausua tunnussana, ennenkuin pääsi sisään.