"Ei Valdiviassa, vaan ei myöskään kaukana täältä, siitä olen saanut varmoja tietoja. Tämä on antanut minulle syyn seurata häntä. Mutta, ennen kaikkea, ystäväiseni, mitä sanoo Antinahuel?"
"Ei mitään. Hän lähtee Valdiviaan."
"Hm, sen arvasin. Hän hieroo sovintoa Bustamenten kanssa. Minun täytyy siis luopua suunnitelmastani päästä hänen liittolaisekseen. Mutta se taitaa ollakin parasta. Kietokoon hän vain Bustamenten verkkoihinsa. Hänen hymyilynsä ei ole koskaan kaukana tikarista."
"Samaa mieltä olen minäkin", myönsi Valentin. "Mutta mitä aiotte nyt tehdä, don Tadeo?"
Tämä hymyili viekkaasti.
"Merkki on annettu, kohta syntyy pieni taistelu", sanoi hän merkitsevästi. "Te luulette kai, että liittolaiset ovat Santiagossa. Ei, he oleskelevat nyt aivan läheisyydessämme. Ettekö jo arvaa suunnitelmiani."
"Kuinka? Tapahtuuko täällä kohta taistelu?"
"Kenties! Minä odottaisin suurella kärsimättömyydellä ratkaisua, jollei eräs asia saattaisi sydäntäni raskaaksi."
"Puhukaa, don Tadeo!"
"Te tiedätte, että tyttäreni on seurannut minua tänne. Kuinka kävisi, jos hänelle tapahtuisi sattumalta joku onnettomuus taistelun aikana. Ne palvelijat, jotka otin tänne mukaani, eivät ole luotettavia, ja saisin siis koko ajan olla levoton hänen kohtalostaan. Kumpi teistä, caballerot, ottaisi tehtäväkseen suojella donna Rosariota minun poissaollessani?"