"Minä, don Tadeo, jos teillä ei vain ole mitään sitä vastaan", sanoi Ludvig. "Menkää, velvollisuutenne kutsuu teitä! Minä vannon, ettei teidän tytärtänne uhkaa mikään vaara, niin kauan kuin minä elän, ja ainoastaan minun ruumiini yli käy tie hänen luokseen!"
"Ottakaa vastaan kiitokseni, don Louis", sanoi Tadeo puristaen liikutettuna hänen kättään. "Tiedän kyllä, että voin luottaa teihin. Sitäpaitsi on sangen mahdollista, että tulen takaisin muutamien tuntien kuluttua."
Sitten meni hän donna Rosarion luo ja selitti tälle, että hänen täytyi poistua muutamiksi tunneiksi. Nuori tyttö tuli ensin hyvin levottomaksi, mutta rauhottui heti, kun hänen isänsä lupasi niin paljon kuin mahdollista väistää vaaroja, joita hän tulisi kenties kohtaamaan. Pahat aavistukset vaivasivat kuitenkin don Tadeota, vaikkei hän puhunutkaan niistä muille, vaan lähti vihdoin kaupungille jätettyään tyttärensä kreivi Ludvigin turviin. Valentin, nuo kaksi intiaanipäällikköä ja don Gregorio, joka myöskin oli vihdoin yhtynyt seurueeseen, seurasivat häntä.
Valdivian kaupunki oli viime tuntien kuluessa muuttunut sangen paljon ulkonäöltään. Korkeat katusulut, jotka olivat kuin maasta nousseet, kävivät katujen poikki. Kaikkialla kimalteli auringossa kiväärinpiippuja, pajunettejä ja keihäänkärkiä, ja kaikki kadut olivat täynnä aaltoilevia ihmisjoukkoja.
Raatihuoneen edessä oleva paikka tarjosi mahtavan näyn. Sinne tunkeutui myös don Tadeo seuralaisineen. Yli sata salaperäistä olentoa, jotka seisoivat siellä täällä, lähestyi heti häntä saadakseen käskyjä ja tehtäviä.
"No, mitä pidätte ratsastusretkestämme, don Valentin?" kysyi puolueenjohtaja vihdoin.
"Suloista todellakin", vastasi tämä. "Mutta luulen, että saamme pian kuulla laukausten pamahtelevan ja kuulien vinkuvan."
"Niin, niin", myönsi don Tadeo. "Joka tapauksessa tulette pian mieltäkiinnittävän näytelmän todistajiksi. — Señorit", sanoi hän kuuluvammalla äänellä ja kääntyi ympärillä olevien puoleen, "olkaa valmiit, sillä taistelun hetki lähestyy. Onko kaikki kunnossa? Ovatko kaikki miehet paikoillaan, ja ovatko katusulut jo tehdyt? Ovatko aseet ja ampumatarpeet jaetut…? Hyvä! Rauhoittukaa siis!"
Vallitsi hetkellinen hiljaisuus. Äänettöminä katselivat kaikki, kuinka rykmentti jalkaväkeä marssi esiin ja asettui raatihuoneen edustalle.
"Oh", mutisi Valentin, "asia alkaa jo tulla selväksi."