"No niin?" kysyi donna Rosario kummastuneena siitä, mitä hän oli kuullut ja seurasi kauhuissaan päällikön liikkeitä.
"Olen nähnyt valkoisen neitosen ja unohtanut kaikki, valani, vihani ja kostoni. Valkoisten Suurella Kotkalla on tytär, joka tulee Antinahuelin puolisoksi."
"Ei koskaan!" huudahti donna Rosario, joka kuultuaan nämä sanat vetäytyi taaksepäin ja tunsi verensä virtaavan sydämeensä.
"Hän tulee Antinahuelin puolisoksi", huudahti intiaani käskevällä äänellä. "Minä menen nyt, ja tyttäreni saa ajatella asiaa; ennenkuin vuorokausi on kulunut, on minulla hänen suostumuksensa. Antinahuel on puhunut."
Ylpein askelin lähti hän huoneesta. Tuskin oli hän ennättänyt poistua, kun donna Rosario vaipui voimattomana lattialle.
XII. ANTINAHUEL NEUVOTTELUKOKOUKSESSA.
Kun Suurtoquin oli lopettanut lyhyen keskustelunsa vangin kanssa, nousi hän hevosensa selkään, sillä kuten hän oli sanonut, täytyi hänen mennä suureen neuvottelukokoukseen, joka pidettiin Mustan Käärmeen kylässä. Sinne oli vain muutaman tunnin matka, ja hän toivoi voivansa tulla takaisin ennen yötä.
Ennenkuin hän meni neuvottelumajaan, odotti hän erästä sanansaattajaa, jonka hän oli lähettänyt Valdiviaan seuraamaan tapausten kulkua. Hetken kuluttua ratsastikin intiaani höllin ohjaksin ja vaahtoavin hevosin hänen luokseen.
"Poikani puhukoon!" sanoi Antinahuel lyhyesti. "Mitä hän on nähnyt?"
"Valkonaamat taistelevat keskenänsä — he ovat kääntäneet kalpansa omia veljiänsä vastaan", vastasi sanansaattaja.